Suomi-kuva on siitä hyvä/huono aihe, että meillä kaikilla on siitä jotain sanottavaa. Ei savua ilman tulta ja stereotypiat kiteyttävät usein jotain oleellista kansanluonteesta, mutta maakuva on niin laaja kokonaisuus, että sitä täytyy tarkastella laajemmasta perspektiivistä. En tee sitä tässä. Nousiainen onnistui käsittelemään maakuvan yhtä osa-aluetta hauskasti ja älykkäästi. Olen taas ihmeissäni siitä, miten hyvin subjektiivinen kerronta toimii, varsinkin kun aihe rajataan kunnolla. Vadelmavenepakolainen on Suomi-Ruotsi –maaottelu, jossa lukija valitsee voittajan.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Vadelmavenepakolainen
Kirjailija: Miika Nousiainen
Kustantaja: Otava (2007)
Mian arvio: ****
Tämä sopisi varmaankin "Sikaloiden" vastapainoksi? Nimi on niin herkullinen (kirjaimellisesti), että on ollut tarkoitus lukea, mutta on jäänyt toistaiseksi väliin. Täytyy korjata asia.
VastaaPoistaHauska ja osuva kirja! Meteorologi Petri Rajala saa tässä ihan uudenlaisen roolin.
VastaaPoistaOlen hämmentynyt. Kirja oli tosiaan hauska ja osuva ja paikoin aivan hulvaton. Osa päähenkilön ajatuksista kirkastaa suomalaista maailmankuvaa niin sattuvasti, että kirpaisee. Ja sen verran kirja meni ytimiin, että piti oikein käydä Ikeassa ja katsoa Stieg Larssonin kirjasta tehty jenkkileffa.
VastaaPoistaMutta mutta. Tunnen itseni vähän hölmöksi. Luin kirjaa ensin vitsinä joka nauratti kovasti, mutta pian jo ajattelin ettei tämä yksi vitsi kovin pitkälle kanna. Sitten totesin että päähenkilöhän on täysi psykopaatti, joten onhan tämä sittenkin hyvä kirja. Mutta kun tapahtumat menivät yhä päättömämmiksi ja luuseri muuttuu Hannu Hanheksi, jolle kaikki onnistuu, tajusin ettei tämä voi tapahtua missään muualla kuin henkilön pään sisällä, ja tunsin itseäni höynäytetyn. Odotin jo että lopussa on taulukko, jossa vertaillaan sitä, millä sivulla kukakin oli ymmärtänyt missä mennään, ja itse kuuluisin kategoriaan "emähölmö".
No, mitään loppukaneettia ei tullut, vaan päähenkilön jonkinasteinen ymmärrys myös aidoista juuristaan.
Enkä edelleenkään ymmärrä. Mutta loistavaa satiiria kirjassa on. "Ruotsissa minä tunnen eläväni täysillä. Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovet aukeavat sisäänpäin. Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi, kun Suomessa ovi pitää hankalasti kiskoa auki ja väistellä sitä ulkona viimassa ja pakkasessa. Ruotsissa pyörien soittokellojen ääni on iloisen keskusteleva, Suomessa sama kello käskee jalankulkijaa painumaan vittuun hortoilemasta siinä pyörätiellä."
Luin kirjan muutama vuosi sitten, joten olen hatarien muistikuvien varassa. Hauskaa tekstiä, osuvaa satiiria ja samalla traagistakin ihmismielen vinoutumien kuvausta. Vertautuu absurdiudessaan jotenkin Tervon Koljattiin, jota lukiessa tuli vastaavanlainen "mitäh?" -olo.
VastaaPoistaTeimme kesälomareissun Ruotsiin lasten kanssa ja lasten ehdoilla. Ja pakko sanoa, että pikkaisen kirpaisi. Ruotsissa kun kaikki tuntuu olevan hieman paremmin kuin täällä meillä.
VastaaPoistaLapset on otettu huomioon joka paikassa erinomaisesti, jopa pienten lasten tarve kiipeillä ja juoksennella. Hinnat matkailukohteissa (tällä kertaa Junibacken, Kolmården ja Gröna Lund) olivat kohtuulliset ja suurimpaan osaan pienimmät pääsivät aivan ilmaiseksi. Mistään ei kiskottu törkyhintoja, edes limsoista tai matkamuistoista. Talot olivat sievempiä, pihat paremmin hoidettuja ja jopa koivut korkeampia kuin koti-Suomessa.
Mutta karkit ovat mauttomampia. Ja joskus teki mieli kysäistä, onko sitä puolukkahilloa pakko tunkea joka paikkaan niin paljon. Liian makeaakin se on, lapset eivät syöneet muuta ruokaansa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista