Minä rakastan taidetta enemmän kuin hyviä tekoja, enemmän kuin omaisiani ja ystäviäni. Aamutunnit, jotka omistan taiteelle, ovat elämäni parhaat tunnit.
Näin kirjoitti ja eli elämänsä Ilja Repin. Löysin sattumalta Tito Collianderin kirjoittaman elämäkerran Repinistä. En odottanut kirjalta paljoa, mutta laajaan aineistoon pohjautuva kertomus vei mennessään. Tässä ei ollut kyseessä irrallisista palasista koostettu tilkkutäkki vaan sujuva ja yhtenäinen ajankuva kiinnostavasta ihmisestä ja maailmasta.
Repin maalasi monta kuvaa Tolstoista |
Taidehistorian harrastajat saavat kirjasta hyvän käsityksen Venäjän taide-elämästä, erityisesti Pietarin Taideakatemian vaikutuksesta ja sitä vastaan kapinoimisesta. Suurimman vaikutuksen minuun teki Repinin voimakas sisäinen kutsumus ja loputon harjoittelu. Mestariteokset eivät syntyneet tyhjästä. Suuria tauluja tutkittiin ja maalattiin kuukausia, vuosia.
Collianderin kirja on kohteelleen lempeä. Vaimon kannalta Repin oli hankala tuuliviiri, mutta itselleen hän oli uskollinen. Tai ainakin hän oli uskollinen juuri sillä hetkellä vallassa oleville tunteilleen. Koska myös Repinin mielipiteet vaihtelivat, häntä oli hankala käyttää lyömäaseena taidesuuntien välisissä kiistoissa. Kaikki pyrkivät hyötymään hänestä menestyksen vuosina, mutta myös silloin kun hän oli vanha höppänä.
Kaikki hänen ympärillään tyhjenee: seinät, kaapit ja laukut. Käsi ojentuu jo siihen, mitä hän jättää jälkeensä, se vaihdetaan rahaksi ja annetaan sen mennä. Mitä häneltä on sattumalta jäänyt varustamatta nimimerkillä, pannaan hänen eteensä, ja hän kirjoittaa siihen mekaanisesti nimensä ja unohtaa... Jostakinhan täytyy myöskin hänen ja hänen tyttärensä elää. He ovat hyväuskoisia ja palvelusintoisia välittäjiä tulee ja lähtee pois. Hän ei huomaa, miten hänet revitään pala palalta rikki jo hänen eläessään.
[Luonnoskirjat] joutuvat nyt kauppaan, ellei kokonaisina, niin lehti lehdeltä. Kuten lehdet putoavat puusta ja hajaantuvat tuulen ajelemina, niin nuo lehdet lentävät Ranskaan ja Amerikkaan, Saksaan, Englantiin ja Ruotsiin, yli koko maailman. Kaikki ne ovat imeneet elämää samasta tuhlailevasta sydämestä.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Ilja Repin
Kirjoittaja: Tito Colliander
Suomentaja: Lauri Kemiläinen
Kustantaja: Tammi (1947)
Mian arvio: ****
Ihanaa, että tuot taidehistoriaa tänne blogiin. Kiitos, Mia!
VastaaPoista