Joskus vuosia sitten oli Valituissa paloissa tarina pikkupojasta, joka antoi läheiselleen lahjaksi upean simpukankuoren. Hän oli kävellyt kotisaarensa toiselle puolen, tunteja, löytääkseen tämän täydellisen lahjan. Kun lahjan saaja liikuttui valtavan kauniista simpukasta, mutta ihmetteli miten pitkän matkan poika oli joutunut kulkemaan, poika vastasi: "vaiva myös lahja". Näitä sanoja käytetään perheessäni usein: kun annetaan pieni, mutta merkityksellinen lahja, taikka sitten sen vastakohta. Pikkupojan sanat ovat kuitenkin jääneet elämään.
Eilen sain kaverikutsun Facebookissa vanhalta opiskelukaveriltani. Olimme hyvät ystävät 90-luvun alussa, mutta tiet veivät maailmalle ja kadotimme yhteyden. Olin valtavan innoissani kuullessani vanhasta ystävästäni, ja hän vastasi intooni sanoen "bliss". Ja mitä muistoja tuo sana toikaan mieleeni! Jollakin englantilaisen kirjallisuuden kurssilla meidän piti lukea Katherine Mansfieldin novelli "Bliss", ja vieläkin muistan sen ihmeellisen, rauhallisen, lähes unenomaisen tunnelman, joka päähenkilöllä siinä oli.
Joitakin sanoja vaan ei unohda, ja toivon että omat ja läheisteni lapset saavat itselleen unohtumattomia sanoja myös. Tänä jouluna teinkin kummilapsilleni lahjaksi runopussit. Itse asiassa vihaan ompelua, mutta tässä tapauksessa myös vaiva oli lahja. Olin saanut lorulistan kaveriltani, mutta en pitänyt siitä, että niissä ei ollut kirjoittajien nimiä. Kaikkien lorujen kirjoittajat eivät toki ole tiedossa, mutta kyllä suomalaisten lasten pitää kuulla Kirsi Kunnaksesta, Aale Tynnistä, Marjatta Kurenniemestä ja muista! Kaivoin siis meidän runokirjoistamme lyhyitä runoja, jotka printtasin ja leikkasin kuviosaksilla irti. Ja laitoin siihen pussiin.
Oma suosikkini runopussin runoista:
MYYRÄ JA LEHMÄ
Myyrä on ahkera pieni mies.
Ei se pelkää vaivaa.
Sillä on kourat kuin lapiot.
Laidunmaata se kaivaa.
Myyrä lehmälle selittää:
Pian kuluu kesä.
Lähdet talveksi navettaan.
Minun on tehtävä pesä.
-Aale Tynni-
3-vuotiaan tyttäreni suosikki:
UGALABUGALA
Jos viidakossa torilla sua vastaan juoksee gorilla,
lyö kerran rintarumpua tai raavi vatsakumpua.
Jos tilanne on tukala – huuda ugalabugala!
-Vesa Löhönen-
Sanoilla on suuri voima. Käytä niitä harkiten.
Tein esikoiselle lorupussin. Lorupussit ovat aivan ihania ja niistä on paljon iloa.
VastaaPoistaItse rakastin lapsena mm. Risto Rasan runoa:
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
Ja sitten luin yhä uudelleen sitä Arvid Lydeckenin runoa, jossa enkeli tulee maahan makkara suussaan (vai oliko se kädessä?). Siis se, joka löytyy Pikku Pegasoksesta. En tiedä mikä siinä vetosi. Ehkä ajatus makkarasta ja enkelistä on vaan niin hauska.
Runopussi oli hyvä lahjaidea sekä äidin että lasten mielestä. Huomasin ja arvostin myös sitä, etä kirjoittajat mainittiin.
VastaaPoista