Kyllä kiitos!

"Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä."


Ihastuin Anna-Leena Härköseen marraskuussa 2007. Olin kyllä lukenut hänen romaaneitaan aiemmin, mutta vasta tuolloin minulle selvisi, että hän on aivan mieletön tyyppi. Tuolloin nimittäin ilmestyi Image-lehdessä hänen kolumninsa, jonka neuvoja olen siitä lähtien (enemmän tai vähemmän onnistuneesti) noudattanut.

Sana hallussa, mahtavan ironinen ote, lakoninen ja suorasukainen, mutta silti herkkä, rujo ja esteettinen, kaikkea yhtä aikaa. Härkönen edustaa minulle Täydellistä Suomalaista Naista, joka naisen unelmabestistä, joka ei koskaan jää kynnysmatoksi.


Samaa ihailemaani linjaa edustaa Härkösen kirjassa "Ei kiitos" Heli Valkonen, jonka kohtalona on väljähtänyt avioliitto, jossa mies on etäinen nössö ("sillä on sauvakävelijän sielu"), jolta ei irtoa kauniita sanoja, tai edes rumia sellaisia, läheisyyttä eikä seksiä. Ei edes mankumalla tai itkemällä. Heli edustaa härkösläistä naista joka haluaa näyttää 10 vuotta itseään nuoremmalta eikä pihtaa, mutta joka on nainut miehen, josta ei ole hänelle kumppania eikä vastusta. Jota hän kuitenkin rakastaa.

"Työnnän itku kurkussa ostoskärryjä pitkin käytävää. Anteeksipyyntö tuli, mutta hänen pahantuulisuutensa on ehtinyt jo pilata kaiken. Kuuluuko tämän olla tämmöistä? Näin ilotonta? Tätäkö on perhe-elämä? Onko jossain muunlaista? Missä? Haluan sinne heti."

Kuvioissa ovat mukana myös kapinoiva teinitytär Sissi, äitiyslomalainen ystävä Manna ja nuori elokuvapiireissä pyörivä Jarno. Kohtaukset, kovaäänisetkin sellaiset, ovat herkullisia, aitoja ja katkeransuloisia. Miksi aviopuolisot etääntyvät toisistaan? Onko miesten tosiaan pakko näplätä tietokonepelejään? Eivätkö sodanjälkeiset sukupolvet voisi luopua roinastaan?

Anna-Leena Härkösellä on vastaus kaikkeen, ja se on aina naseva, hyödyllinen ja hauska.

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Teoksen nimi: Ei kiitos
Kustantaja: Otava (2008)

Asteriinan arvio: ****