Kirjahullulle on tiettävästi annettu aivot, mutta nyt niiden tilalle on tainnut tulla pesusieni tai pumpulia, koska kirjoittaminen ei ota sujuakseen. Esimerkiksi tämä blogikirjoitus on ollut työn alla jo yli kuukauden päivät. Ajasta tämä ei ole kiinni, koska pikkuiset varpaat viihtyvät hyvin päiväunillaan ja nukkuvat jopa öisin. Eikä se ole lukemisestakaan kiinni, koska lukuinto on palautunut jo ihan kohtuutasolle. Eikä se ole Murakamin kirjankaan vika, koska siinä olisi aihetta moneenkin kirjoitukseen. Joten kyllä se on aivoista kiinni. Niitä ei taida enää olla tai sitten poimut ovat suoristuneet. Koittakaa siis kestää ja muistakaa, että tämä on toivottavasti ohimenevää ja kohta se on taas entisellään.
Kirjahullu on nyt lukenut kaksi erilaista Murakamia. Toinen on novellikokoelma Elephant Vanishes ja toinen Murakamin läpimurtoromaani Norwegian Wood. Novellikokoelmassa on paljon absurdeja ja fantastisia piirteitä, jotka puuttuvat Norwegian Wood-romaanista. Koska kirjahullun aivoihin ei ole valitettavasti jäänyt muita mainittavia jälkiä novellikokoelmasta, on parasta keskittyä Murakamin romaaniin, josta palautuu mieleen nimen lisäksi myös juoni ja tunnelmat.
Vuonna 1987 kirjoitettu Norwegian Wood on surumielinen tarina rakkaudesta, ystävyydestä, surusta ja sitoutumisen vaikeudesta. Kirja kertoo Toru Watanabesta, joka matkaa Beatlesin Norwegian Wood-kappaleen kuullessaan nuoruuteensa, 1960-luvun lopun Japaniin. Toru, Kizuki ja Kizukin tyttöystävä Naoko ovat erottamaton trio, mutta jokin menee Kizukin elämässä rikki ja hän päätyy 17-vuotiaana itsemurhaan. Naoko ja Toru pitävät kiinni elämästä, mutta Kizukin ratkaisulla on kauaskantoisia vaikutuksia kummankin elämään. Naokon ja Torun suhde määrittyy ensisijaisesti Kizukin itsemurhan ja sen herättämien kysymysten kautta. Kizukin itsemurha rampauttaa Naokon, joka uppoaa yhä syvemmälle omaan maailmaansa, vaikka Toru tekee kaikkensa pitääkseen Naokon pinnalla. Toru tapaa ulospäin suuntautuneen Midorin ja ajautuu riipivään tilanteeseen, jonka vastapareina on iloa kupliva Midoru ja menneisyyden demonien kanssa taisteleva Naoko. Toru rakastaa kumpaakin naista, mutta valinta kahden erilaisen naisen välillä on vaikea, jopa mahdoton. Menneisyydestä on tuskallista päästää irti ja uudelle on vaikea antaa sijaa ilman että samalla menettää jotain lopullisesti.
Norwegian Wood on otteeltaan poikkeuksellinen. Harvemmin itsemurhaa ja mielen synkkiä sävyjä ilman käsitellään ilman että ahdistaa ihan vietävästi. Kirja on surumielinen, mutta samalla se on kepeä ja jotenkin ilmava kuvaus. Se leijailee ilmassa kuin lumihiutale ja sulaa suussa kuin suklaa.
Murakamin Norwegian Wood on kääntäjä Jay Rubinin mukaan se kirja, jonka ”jokainen” japanilainen on lukenut. Vuonna 1987 ilmestynyt kirja teki Murakamista kuuluisan omassa maassaan ja nosti hänet jalustalle, jossa hänet on totuttu näkemään siitä asti. Suursuosio ajoi tähteyteen tottumattoman Murakamin maanpakoon Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Japaniin kirjailija palasi vasta vuonna 1995. Sittemmin Murakami on noussut kirjalliseksi supertähdeksi myös kansainvälisillä markkinoilla useilla teoksillaan. Asteriinan arvion Murakamin Kafka on the Shore-kirjasta voi lukea täältä.
Kirjasta on myös vastikään tehty elokuva, jota en ole vielä nähnyt, mutta joka kuuluu ehdottomasti elokuvalistalleni.
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Haruki Murakami
Nimi: Norwegian Wood
Alkuperäinen nimi: Noruwei no mori (1987)
Englanninkielinen käännös: Jay Rubin (2000)
Lempeästi hullu arvio: ****+
Toinen Murakami kesken, tätä odotellessa. Tätä on kehuttu niin paljon että odotanodotan.
VastaaPoistaHöttöisyys on välillä ihan hyvästä. :)
Oi, kuulostaa ihanalta! Juuri siltä, mitä voi erinomaiselta kirjalta odottaa!
VastaaPoistaMurakameja ei voi ahmia pötköön, on sulateltava ja odotettava vähän, kuin erinomaisen aterian jälkeen. Sellaisen, jossa on ollut pihviä ja kastiketta ja höystettä ja vihreää ja tietenkin suklaata. Eikä voi tietää mitä seuraava ateria pitää sisällään, mutta tietää että se on jotakin yllättävää ja herkullista, jossa on erikoisia sivu- ja jälkimakuja. Ja suklaata.
Ja jos haluaa pysytellä japanilaistunnelmissa, mutta keskittyä välillä pelkkään höttösuklaaseen, voi lukea Sujata Masseyn Rei Shimura -kirjoja.
Kiitokset kommenteista!
VastaaPoistaKirjahyllyssä odottaa Murakamin Kafka ja IQ84, mutta taidan hengähtää tovin, ettei käy samoin kuin Ishiguron kanssa.
Kirjastosta löytyi yllättäen Murakamin "Suuri lammasseikkailu". Onneksi kuukausi on vaihtumassa, niin ei tule samalle kuukaudelle monta Murakami-tekstiä. Muutenhan blogista uhkaa tulla vallan Murakami-höttöä. Mia, pidä sinä yllä kaunokirjallista tasoa sillä välin kun kirjahullu pehmoilee pikkuvarpaista ja Murakamista ja minä pelkästään Murakamista. Kyllä tämä menee ohi, jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaPItäisiköhän blogin nimi muuttaa Murakamin pikkuvarpaiksi?
VastaaPoistaOmalla yöpöydälläni ei ole nyt Murakamia, vaan uusi Sherlock Holmes, josta lisää hiukan myöhemmin.
Olen muuten vakavasti harkitsemassa Kindlen hankintaa. Kirjahyllyt ovat ihan täynnä, mutta kaikenlaisia kiinnostavia kirjoja olisi tarjolla. Kannattaisiko se nyt hankkia - ihan oikeasti? Ja kumpi versio - Touch vai perus? Tarvitaanko erikoisherkkuja? Niin monta kysymystä.. Helppiii, pliis.
Mikä siinä mahtaa olla, että Murakami ei kiinnosta minua pätkääkään kaikista hyvistä blogiteksteistä huolimatta?
VastaaPoistaJatkan vanhalla linjalla ja luen sitä mitä kirjahyllystäni löytyy. Tai Lempeästi hullun kirjahyllystä. Tai Asteriinan kirjahyllystä.
Mia: Hurahtaneet ovat rasittavia. Pidä pintasi!
VastaaPoistaLempeästi hullu: minulla on Kindlestä perusmalli ja siinä mukana ihana punainen nahkainen kansi, jossa on lamppu. Lataus kestää kuukauden jos ei käytä kannen lukuvaloa, sen kanssa sitten viikkoja sen mukaan miten paljon lukee. Valo tekee lukemisesta miellyttävämmän kun voi kääntyillä sängyssä miten päin vain, eikä valo häikäise muita samassa huoneessa nukkuvia. Touch-versiota en tunne enkä kaipaa, se on kai omista mieltymyksistä kiinni (omistan touch-puhelimen ja iPadin ja tykkään niistä kovasti, mutta Kindlessä on ideana lukeminen, ei näppäily). Ja suosittelen, ehdottomasti. Pikkuvarpaat eivät häiriinny lukemisesta, rapinasta tai äidin kääntyilystä, eikä hampaiden ilmestymisen jälkeen pääse tuhoamaan kirjoja.