HENKILÖT
MIA pankkiryöstöä suunnitteleva kotiäiti
TšEHOV venäläinen kirjailija
VERA kuuluisuuteen pongahtanut näyttelijätär
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Saatuaan lapset nukkumaan Mia aikoo heittäytyä sohvalle katsomaan pankkiryöstöstä kertovaa toimintaelokuvaa.(Heittäytyy.) Elokuva juuttuukin Anton Tšehovin näytelmäharjoituksiin, jossa George Clooneyn vastanäyttelijä Vera Farmiga vastanäyttelee Keanu Reevesin kanssa. Katsoo kuinka Farmiga ylinäyttelee elokuvan ja siinä kuvatun näytelmän kaikki kohtaukset. Elokuvassa ainoa kiinnostava asia on Tšehovin Kirsikkapuisto, jonka päättää lukea saman tien. (Löytää kirjan kirjahyllystään.)
TOINEN NÄYTÖS
Mia ei ole teatterin ystävä, mutta Kirsikkapuisto tekee odotettua paremman vaikutuksen, vaikka näytelmätekstin lukeminen tuntuu oudolta. Kursiivilla sulkeisiin kirjoitetut toimintaohjeet naurattavat. (Hymähtelee ajatellessaan miltä ne näyttäisivät blogitekstissä.) Satasivuinen Kirsikkapuisto on nopeasti luettu. Näytelmä kertoo siitä, kuinka raha-asiat ovat liian rahvaannomaisia aatelistolle. Tšehovin kuuluisa näytelmänelikko on jättänyt varjoonsa matkamuistiinpanot Sahalinin saaren rangaistussiirtolasta, joka esittelee aivan toisenlaisen kirjailijan. (Vakavoituu hetkeksi.)
KOLMAS NÄYTÖS
Viihdeteollisuuden intertekstuaaliset viittaukset eivät jätä Miaa rauhaan. Nykyään ei voi katsoa edes Simpsoneita tai South Parkia bongaamatta viittauksia kuuluisiin kirjoihin, elokuviin tai oikeisiin henkilöihin. (Miettii haluavatko viihdeteollisuuteen pesiytyneet älyköt huvittaa itseään vai katsojaa. Ei keksi vastausta, joten delegoi ajatustyön blogin lukijalle. Poistuu.)
Kirja pähkinänkuoressaNimi: Kirsikkapuisto
Kirjailija: Anton Tšehov
Suomentaja: Eino Kalima
Kustantaja: WSOY (1965)
Mian arvio: ***
Olet paljon rohkeampi kuin minä! Itse pelkään kirjallisuuden lajeista eniten näytelmiä, sitten runoja ja kolmanneksi eniten novelleja.
VastaaPoistaOlen aloittanut Tsehovin kootut novellit useamman kerran. Saan yleensä luettua yhden novellin, mutten enempää. Kouluajoista on jäänyt mieleen, että novelleista pitää löytää huippukohta (en nyt muista sitä oikeaa kirjallisuushenkistä termiä..). En kouluaikoina löytänyt näitä huippukohtia ja tämäkös aiheutti paineita ja epäonnistumisen tunnetta. Kenties Tsehovia ja novelleja pitää lähestyä kokonaan toisesta näkökulmasta.
Älykköjen pätemisentarpeesta tulee mieleeni helsinkiläinen elokuvateatteri joskus 90-luvun puolivälissä. Elokuvana Derek Jarmanin Wittgenstein. Paheksuvia katseita, kun syömme karkkia ja rapisutamme pussia (älyköt eivät syö moukkamaisesti karkkia). Paheksuvia katseita ja shh-ääniä, kun puhumme toisillemme ennen kuin elokuva edes alkaa (älyköt hiljenevät heti istuuduttuaan virittyäkseen edessäolevaan elokuvakokemukseen). Älykkömäistä naurua vain oikeissa kohdissa (älyköt ymmärtävät milloin on syytä nauraa kevyesti oikeille filosofiselle viittaukselle). Hyväksyvää hymähtelyä, kun viitataan johonkin älykköjen tuntemaan kiinnostavaan filosofiseen teoriaan (älyköt tuntevat kaikki kiinnostavat filosofiset teoriat). Paheksuntaa, kun lähdemme elokuvan loputtua heti ulos (älyköt eivät ryntää heti ulos, vaan arvostavat myös lopputekstejä). Matkalla ulos älyköt puhuvat elokuvan vaikuttavuudesta ja metatasoista (meidän mielestämme elokuva oli tylsä ja tekotaiteellinen). Älykköys on pahimmillaan juuri tämäntyyppistä pätemistä ja besserwisseröintiä. Luulenpa, että elokuvien intertekstuaalisissa viittauksissa on kyse tarpeesta vaikuttaa fiksummalta kuin oikeasti onkaan.
Epilogi:
VastaaPoistaVilliintynyt kotiäiti Asteriina, joka ensimmäistä kertaa 1 vuoteen ja 4 viikkoon on vapaa iltanukutuksista, haaveilee oikeasta kirsikkapuistosta Tokiossa tai Washingtonissa. (Katsahtaa yläviistoon ja huokaisee.) Tsehovilaisittain kuitenkin palaa kysymyksen ääreen ja toteaa puoliääneen, vaikka kukaan ei olekaan kuulemassa: "Viihdeteollisuus ammentaa samasta kulttuuripääomasta kuin viihteen kuluttajatkin. Oivallusten tarjoaminen on tärkeä osa viihdettä, ja katsojat janoavat kokevansa itsensä älykkäiksi." (Tarttuu mehukannuun ja kaataa itselleen lasillisen. Esirippu sulkeutuu.)
Näytelmätekstien tapaan antaa toimintaohjeita tottuu nopeasti, kuten vaikka television tekstitykseen.
VastaaPoistaTällainen metakommentointi on tätä nykyä hyvin tuttua Facebookista *pohtii*, ja pistää miettimään minkälaista "näytelmää" elämämme sosiaalisessa mediassa edustaakaan. Useimmat roolihahmot ovat seikkailunhaluisia hedonisteja, joille sattuu ja tapahtuu - paranneltuja ja kiinnostavampia versioita itsestämme
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen liian laiska, epäluuloinen ja konservatiivinen liittyäkseni Facebookiin, mutta netissä näyttelemistä olen seurannut jo viisi vuotta sitten eräällä keskustelupalstalla, jossa eräs tuttu pariskunta rakensi rakastavaa parisuhdetta muiden nähtäväksi. Turha kai sanoa, että he eivät ole enää yhdessä. Tämän takia hälytyskellot soivat aina, jos julkkispariskunnat alkavat tehdä samaa lehtien palstoilla.
VastaaPoistaOlen joskus leikitellyt ajatuksella liittyä Second Life –yhteisöön, jossa voisin olla ja tehdä mitä vaan. Sitten ajattelen kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita tässä oikeassa elämässä jätämme käyttämättä.