Kumpi ja kampi tappelivat

Toisen maailmansodan jälkeinen Italia, pieni kylä jossa kirkkoherra ja kommunistinen pormestari ottavat mittaa toisistaan, tuntuu melko kaukaiselta aiheelta. Kyseessä ovat suositut ja ”rakastetut” Don Camillo –kirjat, joita on käännetty monille kielille ja joista on tehty elokuvia. Googlettamalla löytyi jopa monta Don Camillo –ravintolaa ympäri maailmaa, lähin niistä Kuopiossa.

Luin varsinaisen sarjan viimeisen teoksen, Toveri Don Camillon, jossa Isä Camillo ja hänen vastaparinsa, pormestari Peppone matkustavat 1960-luvulla italialaisten kommunistien kanssa Neuvostoliittoon ihailemaan sen saavutuksia. Vakaumuksellisten kommunistien silmiä on vaikea aukaista ja päätä kääntää, vaikka Isä Camillo tekee parhaansa.

Kirja on nokkela ja hauskakin, kun seurueelle esitetään sovhoosi tai kolhoosi toisensa perään ja aina välillä käydään traktoritehtaassa. Toisaalta kirjan henkilöt joutuvat kommunikoimaan kieli keskellä suuta samoin kuin isännätkin. Tuskin tällainen syvään juurtunut pelko on naurattanut niitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat joutuneet elämään sellaisissa oloissa. Ehkä ne toiset Don Camillo -kirjat ovat hauskempia.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Toveri Don Camillo
Kirjailija: Giovanni Guareschi
Alkuperäinen nimi: Il Compagno Don Camillo
Suomentaja: Ulla-Kaarina Jokinen
Kustantaja: WSOY (1964)

Mian arvio: **