Kyllä taas myrkyn lykkäs

Viimeksi luin Agatha Christien dekkareita silloin kun telkkarissa oli vain kolme kanavaa ja niitä vaihdettiin sohvalta nousemalla. Nyt valinnanvara on kasvanut tv-ohjelmien ja kirjojen suhteen, ja ”Five Little Pigs” osui käteen sattumalta. Minulla oli mielikuva, että christiet ovat jotenkin lapsellisia ja typeriä. Sitä paitsi olin varma, että arvaan heti, kuka teki murhan. Molemmat oletukset osoittautuivat vääräksi.

Agatha Christie on suuri hahmo (dekkari)kirjallisuudessa enkä käsittele tässä hänen elämäkertaansa tai laajaa tuotantoaan, vaikka molemmista löytyisi kiinnostavia seikkoja kerrottavaksi. ”Five Little Pigs” osuu Christien uran hedelmälliseen aikaan, jolloin hän tuotti huolellisesti sommiteltuja salapoliisiromaaneja kovalla vauhdilla. Tämä ei ainakaan  tässä kirjassa näkynyt huonona laatuna, vaan kirja oli oivallinen pieni kokonaisuus. Toisaalta siitä löytyivät lähes kaikki Christien dekkareiden tunnusmerkit: englantilainen lastenloru, rajattu ryhmä ja myrkky.

Pidin erityisesti kirjan selkeästä rakenteesta, josta moni faktan tai fiktion kirjoittaja saisi ottaa oppia tänäkin päivänä. Kirjassa tarkasteltiin vanhaa murhaa eri ihmisten näkökulmista ja nämä kaikki näkökulmat olivat erilaisia mutta uskottavia. Kieli oli hyvin taloudellista, sillä koko kirja koostui saman asian kertaamisesta. Toisaalta tämä riisui kirjan pelkäksi arvoitukseksi ilman sen laajempia kuvauksia - jaaritteluista puhumattakaan.

”Christie for Christmas” on ollut aikoinaan myyvä slogan, mutta minä pitäisin useamman vuoden lukutaukoa näin kaavamaisen dekkarin kohdalla. Näin sitä arvostaa enemmän. Arvostin myös vanhanaikaista englantilaista elämäntyylin kuvausta. 2000-luvun filmatisoinneissa tähän elämäntyyliin on lisätty seksiä ja väkivaltaa tyydyttämään paremmin nykypäivän ihmisten tarpeita.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Five Little Pigs

Kirjailija: Agatha Christie

Kustantaja: Collins (1943)

Mian arvio: ** 1/2