Kiellettyjä hedelmiä

Minutkin kihlattiin kehdossa. Kolme muslimityttöä katoaa Espoossa ja neljäs löytyy kuolleena. Vanha tuttumme, ylikomisario Maria Kallio alkaa selvittää maahanmuuttajatyttöjen tapauksia. Leena Lehtolaisen uusin dekkari on taattua mariakalliokamaa punk- ja sateenkaari-viittauksineen, tosin tällä kertaa punkkia on enemmän sillä tämä tarina ei anna tilaisuutta muistuttaa homojen oikeuksista.

Monikulttuurisesta Suomesta on vaikea kirjoittaa. Tässä blogissa on aikaisemmin arvosteltu Anja Snellmanin Parvekejumalat ja Jari Tervon Layla, ja tämä kirja käsittelee samoja asioita. Lehtolainen kritisoi ja ymmärtää suomalaista ja vieraita kulttuureita niin paljon että mistään ei saa otetta. Toisaalta tämä näyttää ainoalta tavalta kuvata nyky-yhteiskuntaa. Dekkarin juoni kuitenkin sotkeutuu poliittiseen korrektiuteen niin, että ratkaisut jäävät pyörimään paikoilleen.

Annan kuitenkin Maria Kallion paluulle kaksi ja puoli tähteä, sillä oli mukava lukea mitä tutuille henkilöille kuuluu. Tässä suhteessa kirja oli iloinen yllätys. Ensimmäisestä murhastani on paljon aikaa ja minä ja monet muut olemme seuranneet Maria Kallion vaiheita poliisikoulusta saakka. Muutaman vuoden päästä voin toivottavasti samalla tavalla katsoa, mitä AnnikaBengtsonille kuuluu.

Kirja pähkinänkuoressa


Nimi: Minne tytöt kadonneet
Kirjailija: Leena Lehtolainen
Kustantaja: Tammi (2010)

Mian arvio: ** 1/2