perjantai 11. maaliskuuta 2011

Junaturma

T. Greenwoodin romaani Two Rivers etenee kuin junaturma. Jo ensi sivuilta tiedämme miten päähenkilön käy: syksyllä 1968 hänen vaimonsa kuolee, hänen tyttärensä syntyy, ja hän on osallinen värillisen miehen kuolemaan. Ja vuonna 1980 hän elää edelleen näiden tapahtumien varjossa, mutta junaturma (kirjaimellisesti) ja sen mukanaan tuoma nuori tyttö muuttavat kaiken.

Sitten palaamme vuoteen 1958, jolloin päähenkilö Harper Montgomery haikailee naapurintytön, tulevan vaimonsa Betsyn, perään. Greenwood kuvailee pojan ihailun, rakastumisen, epätoivoisen himon, mustasukkaisuuden, suojelunhalun, ja koko nuoren rakkauden kirjon loistavasti. Tunteet vaihtelevat vuosien varrella, kun etenemme vääjäämättömästi kohti kohtalon vuotta 1968. En olisi halunnut päästä sinne, sillä kuvaus Two Riversin kaupungista ja nuoruuden haaveista on niin kaunista. Pitkät lapsuuden ja nuoruuden kesät, elämä pikkukaupungissa, aikuisuuden haaveet ja tulevaisuuden pelot ovat kuin tuleentunut viljapelto, joka niin voimakkaana ja hehkuvana heiluu ilta-auringossa. Emme haluaisi ajatella mitä tapahtuu kun syksy koittaa, ja jäljelle jää vain korret.

Joka toinen kappale kuvaa vuoden 1980 tapahtumia. Harper kokee epäonnistuneensa isänä, miehenä ja ihmisenä, ja toivoo anteeksiantoa. Junaturma tuo tullessaan mustan raskaana olevan tytön, 15-vuotiaan Maggien, Harperin ja tämän tyttären Shellyn elämään. Auttamalla Maggietä Harper toivoo tekevänsä hyvän teon, joka osoittaisi hänen olevan hyvä ihminen, ei sellainen, joka hetken mielijohteessa aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.

Two Riversin kaupunki Vermontissa on saanut nimensä kahdesta eri joesta, jotka kulkevat villinä ja vapaana, kunnes kohtaavat toisensa ja muodostavat tyvenen poukaman. Samalla tavalla nämä kirjan kaksi eri vaihetta - Harperin kaksi eri elämänvaihetta - riepovat ja retuuttavat tätä, kunnes ne kohtaavat. Tapahtumat kuvataan Harperin näkökulmasta, ja kertojana hän on melko putkinäköinen: oman surunsa ja pelkojensa sokaisema. Lukija tietää enemmän ja antaa hänelle anteeksi, mutta antaako hän itselleen anteeksi?

Kirjan pääasiallisia tunnelmia ovat suru ja kaipaus. Taustalla on kansalaisoikeustaistelu ja Vietnamin sota, jotka eivät voi olla vaikuttamatta myöskään pohjoisen umpivalkoisen pikkukaupungin elämään ja asukkaisiin.


Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: T. Greenwood
Nimi: Two Rivers
Kustantaja: Kensington Books (2009)

Asteriinan arvio: ****

3 kommenttia:

  1. Ihan tuntematon kirjailija minulle. Oletko lukenut muita teoksia, vai miten tulit tarttuneeksi tähän?

    Kiinnostavalta vaikuttaa, eli lukulistalle menee tämäkin.

    VastaaPoista
  2. En muista miksi valitsin tämän. Amazonhan suosittelee kirjoja sen mukaan mitä muut ovat ostaneet jonkun toisen kirjan lisäksi. Tämä on kai ollut jollakin suosittelulistalla, josta olen sitten ladannut Kindleen ilmaisen näytteen. Pidin siis heti alusta :)

    Samalta kirjailijalta näyttää olevan aiempiakin, täytyy lisätä listalle. Mutta ei heti peräjälkeen, vaikkei hömppää ollutkaan. En halua pilata lukuiloa!

    (Hmmm, ehkä on ihan kiva lukea putkeen kirjasarjat, joissa on sama päähenkilö. Esim. Maria Kalliosta olen pitänyt kovasti, ja hänen elämäänsä oli hauska seurata monenkin kirjan verran heti. Kyllä Lehtolaisenkin tyyli kärsii kun kaikki lukee putkeen, mutta Maria Kallion hahmona ei.)

    VastaaPoista
  3. Käytän itsekin Amazonia samoin. Tsekkaan usein Amazonin suositukset. En tilaa Amazonista, vaan AdLibriksestä, mutta Amazon on hyvä referenssilähde.

    Onko muuten GoodReads tuttu? Kyse on siis sivustosta, jonne voi kerätä omaa virtuaalista kirjahyllyä, kirjoittaa omia arvioitaan sekä lukea muiden arvioita kirjoista. Lisäksi sivuilla on kaikenlaista muuta kirja-aiheista sisältöä. Olen itse kohtuullisen ahkera palvelun käyttäjä. Tänne on kätevä mm. kerätä listaa sellaisista kirjoista, jotka haluaisi lukea. Tässä osoite, jos palvelu ei ole jo ennestään tuttu: http://www.goodreads.com/

    VastaaPoista