lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kaupungin kaunein tyttö



Vuosisadan vaihteessa Wien oli Euroopan musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden keskus. Näissä seurapiireissä liikkui Alma Mahler ja teki miehet hulluiksi. Mutta ei Almakaan helpolla päässyt. En kuitenkaan halua paljastaa sen enempää hänen elämästään.

Naurattaa lukea Wikipedian kuvausta itävaltalaisesta kynäniekasta Egon Friedellistä, joka liikkui piireissä ja tunsi kaikki. Wikipedian mukaan ehkä juuri Friedelliin tiivistyi Wienin kahvilakulttuuri, jolla oli suunnaton vaikutus sekä tieteissä että taiteissa. Tuosta ilmapiiristä olivat osallisina [mm.] Gustav Mahler, Oskar Kokoschka, Walter Gropius, Franz Werfel ja monet muut.

Tai ehkä Wienin kahvilakulttuuri tiivistyi Alma Mahleriin, joka oli naimisissa Mahlerin, Gropiuksen ja Werfelin kanssa. Ja mikäli Alma olisi suostunut Kokoschkan kosintaan, ei tämän olisi tarvinnut teetää Alman näköistä ja kokoista nukkea, jota kuljetti mukanaan. Kunnes katkaisi sen pään.

Alma Mahler teki minuun suuren vaikutuksen, mutta en voi sanoa hänen olleen mielyttävä persoona. Hämmästyttävintä oli hänen vaistonsa löytää ja ymmärtää maailman edistyksellisimpiä taiteilijoita aikakauden porvarillisessa ilmapiirissä. Onko Alma kuvattu Gustav Klimtin kuuluisassa taulussa Suudelma? Ainakin hän löytyy Oskar Kokoschkan tauluista. Taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhausin perustaja Walter Gropius antoi Almalle huomenlahjaksi (Alman toivoman) Edward Munchin taulun Kesäyö.

Taulut jäivät, kun natsien valtaannousu ajoi Alma Mahlerin ja monet muut eurooppalaisen kulttuurin merkkihenkilöt maanpakoon Yhdysvaltoihin. New Yorkissa keski-ikäinen ja pyylevä Alma ei ollut enää kaupungin kaunein tyttö.

***
Julkaisen tämän blogitekstin sattumalta Minna Canthin päivänä eli tasa-arvon päivänä. Tähän yhteyteen sopii muutama sana yllä mainitun kirjan kirjoittajasta, ranskalaisesta journalistista ja poliitikosta Francoise Giroudista (1916-2003). Giroud kirjoitti myös mm. Marie Curiesta ja Jenny Marxista. Marie Curie oli Pierre Curien vaimo, sekä kemisti ja radioaktiivisuuden tutkimuksen pioneeri. Jenny Marx oli Karl Marxin vaimo. Ilmeisesti tarvitaan naisia kirjoittamaan toisista naisista ja nostamaan heitä päivänvaloon historian hämärästä.

***
Alma Mahlerin jälkeen olin wieniläistunnelmissa. Kuuntelin Gustav Mahlerin sinfoniaa ja ajattelin hänen peräpukamiaan. Jotkut elämäkerrat vaan paljastavat asioita, joita ei olisi halunnut tietää. Siirryin kuuntelemaan Straussin Tonava kaunoista.

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Francoise Giroud
Nimi: Alma Mahler ou l´art d´être aimée
Suomenkielinen nimi: Alma Mahler - nainen joka teki rakastamisesta taiteen
Kustantaja: Otava (1989)
Mian arvio: ***



5 kommenttia:

  1. En ole pitkään aikaan tarttunut kirjahyllyssä makaaviin taidekirjoihin. Oli mukavaa selailla niitä pitkästä aikaa ja matkata Kokoschkan. Schielen ja Klimtin seurassa.

    Wienin viime vuosisadan vaihteen luova ilmapiiri on kiinnostava aihe. Miten johonkin kaupunkiin kertyy noin paljon luovaa hulluutta, joka purkautuu musiikkina, taiteena ja kirjallisuutena? Onkohan tällaisia keskittymiä tänä päivänäkin jossain?

    VastaaPoista
  2. Ainakin niitä luovia keskittymiä yritetään saada aikaan pienessä ja suuressa mittakaavassa, mutta onko sellaisten tekeminen edes mahdollista vai syntyvätkö ne itsestään?

    Entä mitä luovaan ilmapiiriin tarvitaan, paitsi kahviloita ja Apfelstrudelia?

    VastaaPoista
  3. Alma Mahler on muuten päässyt myös valkokankaalle. Tosin mistään menestyteoksesta ei liene kyse:

    http://www.imdb.com/title/tt0212827/

    Ainakin luovaan ilmapiiriin tarvitaan kahvin ja omenastruudelin lisäksi ristiriitoja. Ehkä tämänhetkinen poliittinen ilmapiiri taidevastaisine lausuntoineen on omiaan luomaan luovia vastavoimia. Mutta se purkautuvatko nämä vastavoimat uutta luovaksi on täysi arvoitus.

    VastaaPoista
  4. Kun katsoo Alma Mahlerin kuvaa kirjan kannessa ja hänestä maalattuja tauluja, niin huomaa, että siihen aikaan mielikuvitukselle jätettiin tilaa. Jo Klimtin taulut olivat julkean eroottisia, Kokoschkasta puhumattakaan.

    Luin jostain, että ekspressionismi ei ole niinkään tyylisuunta vaan taiteilijan mielenlaatu. Mietin kuitenkin tätä luovuutta. Pitääkö yksilön taustalla olla tukahdutettu seksuaalisuus tai muuta tukahdutettua? Entä syntyvätkö parhaat rakkausrunot kaipauksesta ja kärsimyksestä?

    Olin tuossa edellä varma, että luovuuden keskittymiä ei voi aikaansaada, kunnes muistin yhden sanan: Bauhaus. Palaan aiheeseen myöhemmin. Mutta edelleenkään ei tule mieleen yhtään esimerkkiä nykypäivästä, yrityksiä kyllä. Muistin kaksi sanaa: Aalto yliopisto.

    Taidevastaisesta ilmapiiristä en olisi niinkään huolissani vaan keskushahmojen kuten nykypäivän gropiusten puuttumisesta. Mutta ehkä aika on ajanut sellaisten ohi.

    VastaaPoista
  5. Kun katsoo joitakin ekspressiivisiä teoksia ei voi välttyä miettimästä, mitä taiteilijan pään sisällä tapahtuu. Sisäiset ristiriidat ja tukahdetut tunnetilat synnyttävät luovuutta, mutta voivat myös lamauttaa. Luovuuden ja hulluuden raja on hiuksenhieno.

    Kävin juuri katsomassa Black Swanin ja siinä päähenkilö käy aikamoista jaakobinpainia itsensä kanssa. Tunnevahvan ilmaisun löytäminen vie päähenkilön syvälle omaan itseensä, eikä matkaa voi mitenkään kuvata helpoksi. Pakkomielteinen, ylikriittinen ja lopulta vainoharhainen kiltti tyttö ei todellakaan ole sinut itsensä kanssa. Ristiriidoista kumpuaa luovuutta, mutta luovuuden hinta on tässä tapauksessa liian kova,

    VastaaPoista