lauantai 18. kesäkuuta 2011

Toinen kotimainen


Suomessa saamelaiseksi luetaan henkilö, joka itse tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi on oppinut saamen ensimmäisenä kielenään. En tiedä saamelaisten kielitilanteesta (tai muistakaan asioista), mutta tällä viikolla uutisissa kerrottiin, kuinka lapsiperheet kokoontuvat säännöllisesti yhteen puhumaan saamen kieltä. Jotta kieli säilyisi, sitä pitää käyttää. Toisaalta voisimme keskustella siitä, riittääkö suullinen perinne vai pitääkö kyseisellä kielellä olla kirjallisuutta ja jos pitää, niin minkälaista.

Sain yllä olevan kuvatervehdyksen muutama päivä sitten, itse en ole Lapissa koskaan käynyt. Olen kuitenkin törmännyt aiheeseen Suomi-kuvan kohdalla.

Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa kansainvälisen oikeuden määritelmän mukaan. Heidän oikeutensa luonnonvaroihin ei kuitenkaan toteudu, sillä valtio hallitsee suurinta osaa saamelaisten alueesta. Samalla kun suomalaiset aktivistit matkustavat maailman ääriin suojelemaan metsiä ja alkuperäiskansoja, Greenpeace tuli tekemään samaa tänne.

Kohdassa ”Kuvan ja tekstin salaliitto” käsittelin modernin Suomi-kuvan rakentamista. Modernin ja traditionaalisen välillä on tasapainoiltu vuosikymmeniä. Ulkomaalaiset tiedotusvälineet ovat halunneet jatkuvasti eksoottisia kuvia Lapin luonnosta ja kansallispukuihin pukeutuneista saamelaisista. Lappi-aiheiset kuvat ovat olleet suosittuja Suomi-artikkeleiden kuvituksia, eikä niitä ole epäröity käyttää silloinkaan, kun artikkeli kertoo aivan muista asioista. Alla muutama esimerkki siitä, miten Suomi halutaan esittää. Vasemmanpuoleinen kertoo siitä, että maahanmuuttajat saavat äänestää kunnallisvaaleissa. Oikeanpuoleinen kertoo 1990-luvun kännykkäbuumista.

3 kommenttia:

  1. Saamelaisuus on suurimmalle osalle suomalaisista melko vieras asia. Aina ei itsekään muista, että maassamme asuu alkuperäiskansa.

    Tosin pikku kakkosta seuranneena saamelaiskulttuuri on tullut hiukan tutummaksi sunnuntaiaamuisen Unna Junnan avulla. Kyseinen ohjelma on kiinnostava ilmiö siinäkin mielessä, että samaa ohjelmaa voi seurata sekä Suomessa että Ruotsissa. Alkuperäiskansa kun asuu keinotekoisista rajoista välittämättä useamman valtion alueella puhuen yhteistä kieltä.

    VastaaPoista
  2. Saamelainen tai lappilainen kirjallisuus on minulle todella vierasta, vaikka äitini onkin lapista kotoisin.

    Löysin kirjailijalistan: http://lapinkirjailijat.rovaniemi.fi/kirjailijalista.htm

    Tuttuja nimiä lähinnä Paasilinnat, Jari Tervo, Timo K. Mukka ja Nils-Aslak Valkeapää. Ainoita joita olen itse lukenut ovat Rosa Liksom ja Yrjö Kokko. Tuossa olisi hyvä lista kesälukemiseksi, suojassa hyttysiltä ja mäkäräisiltä!

    VastaaPoista
  3. Minulla on Yrjö Kokko lukulistalla. Ajattelin lukea jotain Lappiin tai muuhun Suomeen liittyvää joka vuosi, sillä ainakin minulla olisi kotimaassa vielä paljon nähtävää. Ja olisi kiva kasvattaa lapsia vähän avarakatseisemmaksi kuin itse olen (ollut).

    VastaaPoista