Kerran kuussa

Olemme keskustelleet kirjakaupoista ja kirjastoista, ja näiden lisäksi tavallisia kirjojen hankintapaikkoja ovat tietenkin nettikirjakaupat, antikvariaatit ja kirjakerhot.

Kirjakerhot houkuttelevat jäsenikseen mahtavilla kirjapalkinnoilla - uusi jäsen saa valita ilmaiseksi jopa viisi kirjaa ja erinäisiä palkintoja, ja sitoutuu yleensä samalla ostamaan vastaavasti viisi normaalihintaista kirjaa jäsenyysaikanaan. Kirjakerhosta saa kerholehden kerran kuussa, ja lehdessä on esiteltyinä kymmeniä kirjoja, jotka saa sitten tilata suoraan postilaatikkoon. Kirjakerhoon ei kannata liittyä ellei muista peruuttaa kirjoja, joista ei ole kiinnostunut, sillä vaikka kuukaudenkirjat ovat yleensä kirjakauppojen hintoja selvästi edullisempia, jatkuvat vahinkohankinnat tulevat kalliiksi.

Lapsille on Suomessa lukuisia kirjakerhoja ja meillä kuulutaan niistä lähes kaikkiin. Vaukirjasta ja Satusiivistä erosimme jo, koska tarjonta on lähinnä vauvoille, Tammen Kultaisesta kirjakerhosta erosimme, koska meillä on kirjasarjaa vanhastaan 1970-luvulta jo niin paljon, ja Mauri Kunnas Kirjakerhoon liityimme vain tarjouslahjan saamiseksi ja erosimme pian. Tällä hetkellä meille tulee kuukausittain lehti seuraavista kirjakerhoista: Lasten Oma Kirjakerho (Disney), Lasten Parhaat Kirjat (Tammi) ja Satumaa-kerho (entinen Uppo-Nallen Kirjakerho, WSOY).

Vahinkotilauksia tulee harvoin, ja näissä tapauksissa kirjat odottavat seuraavia sopivia synttäreitä. Eniten pidän Satumaasta, jonka tarjonta on erittäin monipuolista. Disney-kirjat eivät välttämättä ole omia suosikkejani, mutta lapset rakastavat Nalle Puhia, joten Lasten Omasta Kirjakerhostakin tulee silloin tällöin jotakin tilattua. Viimeisin tilaukseni taisi olla Lasten Parhaista Kirjoista, josta tilasin joululahjaksi Urpon ja Turpon CD-levyn ja nuottivihon.

Aikuisten kirjakerhoista olen testannut Ex Libriksen, Uudet Kirjat ja Johannan, joista olen sittemmin eronnut. Vain Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon (Otava) kuulun edelleen, olen tainnut olla jäsen kohta 20 vuoden ajan. Olen pitänyt heidän Suuri Kuu -kirjakaupastaan Turussa, mutta koska se lakkautettiin juuri, luulen että ostosteni määrä vähenee huomattavasti: en viitsi maksaa turhia postimaksuja joka kirjasta kun nettikirjakaupoista saa samaan hintaan ison pinon kirjoja kotipostiin.

Vahinkotilauksia tulee enää todella harvoin, mutta eikös posti juuri eilen tuonut Torey Haydenin uusimman kirjan, "Viattomat". Olen lukenut "Tiikerin lapsen" joskus, enkä aio lukea enempää Haydenin kirjoja. Niiden mässäily lasten elämän ankeudesta on sellaista, jota en kaipaa elämääni lainkaan.

"Viattomien" takakannesta: "Menestyskirjailijan ja lapsipsykologin romaani on koskettava tarina lasten hyväksikäytöstä ja aikuisten julmasta ajattelemattomuudesta". Mielestäni tällaiselle kirjallisuudelle on olemassa aivan oma terminsä, jota käytetään yleensä sensaatiolehdistön tositarinoista. Jätän kuitenkin nyt sanomatta, sillä tiedän että moni pitää Haydenista. Palautan kirjan lukemattomana.

Opiskeluaikoina kuuluin lisäksi yhteen amerikkalaiseen kirjakerhoon, josta tilasin opintoihini liittyviä teoksia hyvään hintaan. En enää muista kerhon nimeä, mutta muistan pitäneeni heidän kerholehdestään valtavasti, sillä siinä mainostettiin aina New York Timesin Bestseller-listaa, ja pysyin kärryillä atlantintakaisesta kirjallisuudesta.

Nykyään kirjakerhojen merkitys on paljon aiempaa pienempi, kun netistä saa ihan itse valita mitä kirjoja milloinkin haluaa tilata. Toisaalta kirjakaupat alkavat kuolla pikkupaikkakunnilla, omallammekin juuri, ja suurten kirjakauppaketjujen valikoima on ikävän homogeenista. Aiomme jatkossakin kuulua kirjakerhoihin: lasten kirjojen valikoima kirjakerhoissa on todella erinomainen ja kerholehtien selailu vastaa hieman käyskentelyä kirjakaupan käytävillä - kirjan voi sitten tilata kirjakerhosta, nettikaupasta, Kindlellä taikka hakea aikanaan kirjakaupasta tahi kirjastosta.