torstai 17. toukokuuta 2012

Satua ja sotaa

Téa Obrehtin teos "The Tiger's Wife" ei kerro sodasta. Mutta se kertoo sodan runtelemasta maasta, sodan pelottamista ihmisistä ja sodan jättämistä jäljistä, kaikilla elämän alueilla. Kirja kertoo Nataliasta ja tämän isoisästä, ja näitä yhdistävistä salaisuuksista. Ja tiikeristä vaimoineen, karhumiehestä, laulavasta teurastajasta, lempeästä apteekkarista ja kuolemattomasta miehestä. Kuolemasta eri muodoissaan.

Kirja tapahtuu 2000-luvun Balkanilla, mutta sen tarinat ulottuvat läpi 1900-luvun sotien aina nykyhetkeen saakka, jolloin entinen Jugoslavia on jakautunut paitsi maantieteellisesti, myös henkisesti, syvin, korjaamattomin kuiluin.

Natalia on nuori lääkäri, joka menee naapurivaltioon rokottamaan orpolapsia. Matkalla hän kuulee rakkaan isoisänsä kuolleen, kummallisessa paikassa, läheisilleen tuntemattomasta syystä. Natalia muistelee isoisän elämää ja tarinoita, ja yrittää niiden avulla selvittää mitä tälle on tapahtunut. Kuolema ei ole yksiselitteinen fakta, ainakaan Balkanilla, jossa taikausko, tarinat ja uskomukset värittävät historiaa ja nykyelämää.

1941 natsit pommittivat Belgradin eläintarhaa ja eläimet pääsivät sieltä pakoon. Tiikeri kulkeutui syrjäiseen vuoristokylään, jonka asukkaita se kauhistutti läpi pitkän, eristäytyneen talven. Natalian isoisä oli kylän pikkupoika, joka oli innoissaan mahdollisuudesta kohdata tiikeri, kuin Kiplingin Shere Khan. Hän pääseekin kohtaamaan tämän, ja nuoren kuuron muslimitytön, joka on naitettu väkivaltaiselle teurastajalle. Yhdessä nämä kohtaavat seikkailun ja kauheuksia, jotka seuraavat isoisää läpi elämänsä.

Toinen merkittävä kohtaaminen isoisän elämässä on kuolematon mies. He lyövät vetoa tämän kuolemattomuudesta ja isoisä lupaa antaa palkkioksi taskussaan aina kantamansa Kiplingin kirjan. Hän ei kuitenkaan usko näkemäänsä todeksi, eikä luovu kirjastaan. Ei vielä toisella, eikä kolmannellakaan kohtaamisella. Kun Natalia saa haltuunsa tavarat, jotka isoisällä oli kuollessaan mukana, hän pystyy päättelemään onko tämä kohdannut kuoleman toivomallaan tavalla.

Kirja on vakuuttavasti kirjoitettu ja mielestäni tämä esikoiskirja on ansainnut maailmanlaajuisen suosion ja palkinnot. Natalia on minäkertoja, joka kertoo isoisänsä kertomia tarinoita ja itse selvittämäänsä historiaa. Sadut ovat erikoisia, mutta niin myyteiksi muuntuneiden muisteloiden kuuluu ollakin: epäluotettavia, mutta niissä piilee totuus, joka auttaa ymmärtämään nykyhetkeä. Itselleni tulee mieleen John Irvingin uskomattomat tarinat ja tietenkin "The Life of Pi", jossa myöskin on tiikeri: ei mikään vertauskuva tai epämääräinen pelko, vaan ihan aito, kauhistuttava, valtava, oranssiraitainen peto.

1999 Belgradia pommitti NATO. Tällä kertaa eläimet eivät päässeet pakoon, vaan tiikeri kalusi itsensä kuoliaaksi sodan valojen ja äänien sekoitettua sen pään. (CNN 29.5.1999)

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: The Tiger's Wife
Kirjailija: Téa Obreht
Kustantaja: Random House (2011)
Palkinnot: Orange Prize for Fiction, 2011.

Asteriinan arvio: ****

4 kommenttia:

  1. Tästä on kohuttu niin paljon ja hyvää, että tuskin tätä malttaa lukematta jättää. Hieman arastuttaa kuitenkin: onkohan tässä miten paljon graafista väkivaltaa? Toisaalta kestin Piin elämänkin ja jopa pidin kirjasta, joten luultavasti selviäisin tästäkin ilman ihan hirveitä painajaisia.

    VastaaPoista
  2. Balkan kiinnostaa, eikä vähiten siksi, että hyvän ystävän isä on sieltä kotoisin. Sodasta kärsivät kaikki, enkä osaa edes kuvitella millaisia haavoja sota onkaan jättänyt alueelle.

    Tiikeri-paran kohtalo sai kyyneleet silmiin. Viattomat kärsivät eniten.

    VastaaPoista
  3. Sodalle, jopa lähialueella, on niin paljon helpompaa ummistaa silmät. Ja toivoa, ettei ikinä joutuisi kokemaan sellaista. Sisällissodat ovat vielä kammottavampia, kun entiset naapurit tappavat toisiaan ja kaikki entinen jaetaan uusiksi, eikä mikään ole enää koskaan kuten ennen.

    Kirjassa on toki pari epämiellyttävää kohtausta, mutta sanoisin, että väkivalta on melkolailla Grimmin veljesten satujen tasoa: verta ja nylkemisiä, mutta sopivasti yliammuttuina. Tiikerit todellakin koskettivat eniten.

    VastaaPoista
  4. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta lukea tällaista kirjaa, mutta ehkä mieli muuttuu jossain vaiheessa.

    VastaaPoista