maanantai 16. toukokuuta 2011

Onko koolla väliä?


Kova vai pehmeä? Suojan kanssa vai ilman? Mistä asennosta pidät? Aamulla vai illalla? Entä jos päätä särkee? Kokeiletko välillä jotain uutta? Tässä minun mietteitäni mahdollisimman hyvän kokemuksen saavuttamiseen.

Koolla on väliä. Tämä tuli mieleeni, kun aloitin Magdalena Drosten kirjaa Bauhaus. Kirja on liian suuri joten sitä on hankala lukea. Toki ymmärrän, että taidekirjat ovat usein suuria, mutta toisaalta: eivätkö kirjat ole luettavaksi tarkoitettu? Eivät kaikki. Joitakin kirjoja kuuluu vain selailla, joitakin kirjoja kuuluu vain pitää näytillä. Mutta miten suomentaa coffee table book? Onko kyseessä kahvipöytäkirja vai sohvapöytäkirja vai kirja laisinkaan.

Koska empiiriset menetelmät (kuten taidekirjojen punnitseminen) eivät ole minulle vieraita, otan mittanauhan esiin. Suuri maailmankartasto 40 cm x 27 cm. Most Spectacular Bridges 36 cm x 29 cm. The British Scene 35 cm x 27 cm. Väinö Linnan Tuntematon sotilas juhlapainoksena (1986), kokoa löytyy ja painoa vielä enemmän. Moni kirja on helpompi lukea pokkarina. Pokkarin valintaan vaikutaa myös hinta: uusin Patricia Cornwell maksaa Akateemisessa kirjakaupassa kovakantisena 26 e ja pehmeäkantisena 9 e. Toisaalta pokkarit kuluvat käytössä ja kovakantiset näyttävät paremmilta kirjahyllyssä. Mutta niidenkin paperiset suojakannet repeytyvät, jolloin olen heitänyt repaleiset suojat pois.

Suosikkiasentoni on selällään sohvalla tai sängyssä. Tässä kohtaa muistutan hyvästä lukuvalosta. Pari vuotta sitten kävin silmälääkärillä kun en nähnyt pientä tekstiä. Silmälääkäriaseman kirkkaassa valossa näin pienetkin kirjaimet ja lääkäri kehotti hankkimaan paremman lukuvalon. Halleluja, en ollutkaan tulossa sokeaksi! IKEA:sta ostettu joustavavartinen seinälamppu on ollut helppo kohdistaa eikä se häiritse vieressä nukkujaa. En koskaan kotona lue istualtaan, paitsi jos saan nostettua jalat rahille. Sen sijaan kirjan kanssa junassa ja lentoasemalla istuminen on siivittänyt monta tylsää tuntia.

Aina ei huvita ja jos päätä särkee, katson telkkaria. Välillä en katsele telkkaria viikkokausiin. Luen mieluummin illalla kuin aamulla, sillä illalla kaikki tuntuu jännittävämmältä. Ainoa poikkeus on mökillä, jossa aloitan lukuhommat ja muut paheet heti aamusta enkä tunne niistä huonoa omaatuntoa. Yritän kokeilla aina välillä jotain uutta tai ainakin vaihdella lempilajieni eli dekkarien ja taidekirjojen välillä. Ei kahta samanlaista peräkkäin.

Näillä vinkeillä kiinnostus on pysynyt yllä vuosikausia, ja tuntuu, että aina vaan paranee.

5 kommenttia:

  1. Tähän en nyt voi todeta muuta kuin että kun sen oikean kumppanin löytää, se on aina oikean kokoinen, oikeassa asennossa ja kaikinpuolin täydellisen yhteensopiva. Ei tarvitse pohtia suojia tai valaistuksen sopivuutta, tai että miltä se näyttää sitten kokemuksen jälkeen.

    Rakastan Kindleäni!

    VastaaPoista
  2. Itse luen mieluiten sohvalla tai sängyllä. Selän takana pitää olla riittävän monta tyynyä ja joskus tyyny löytyy myös kirjan alta. Minäkin luen nojatuolissa ja rahi on ehdottoman välttämätön. Ulkona luen erilaisissa lepotuoleissa sopivan varjoisessa paikassa. Ja virvokkeita pitää olla ulkona saatavilla. Ja mansikoita.

    Viikolla luen iltaisin. Viikonloppuisin luen myös aamuisin. Ja mielellään päivisinkin, jos ei ole muuta ohjelmaa (usein on). Ja iltaisin tulee luettua, mutta vaihtelevalla menestyksellä, koska olen melko iltauninen. Ja mökillä luen oikeastaan koko ajan, paitsi silloin kun on muuta ohjelmaa (usein on). Jos en olisi töissä, niin lukisin aina vain. Huonoa omatuntoa en kanna lukemisesta, voisihan se addiktion kohde olla paljon haitallisempikin.

    Kirjavalintojen suhteen vaihtelu tunnetusti virkistää. Pitää kuitenkin ravistella itseään, ettei uraudu lukemaan aina samanlaisia kirjoja. Vaikka toisaalta, onko se nyt niin paha asia, jos on lempilajinsa löytänyt.

    Mikä on muuten kummallisin paikka lukupaikkanne? Itse luin vilukissana koululaisena kokeisiin usein lämpimässä saunassa. Kirjathan siinä kärsivät, mutta tuli sentään lämmin. Koemenestykseen lukupaikalla ei ollut merkitystä.

    VastaaPoista
  3. Olen kehitellyt tämän kirjojen lukemiseen liittyvän huonon omatunnon viime vuosina. Vaikka minulla olisi aamulla aikaa, niin kirjaan voi tarttua vasta iltapäivällä tai illalla. Näin ollen olen tuhlannut monta tilaisuutta lukea kirjaa ja lukenut sen sijaan nettilehtiä, kun olen ollut tekevinäni tietokonehommia. Näin ylös kirjoitettuna tämä kuulostaa tyhmältä, ja tyhmäähän se onkin.

    Nuorena ja vetreänä luin kirjoja pitkin saariston kallioita, mahallaan tai selällään. Nykyään kaipaan parempaa lukuasentoa, selkä pitää olla hyvin tuettu ja jalat mielellään ylhäällä.

    VastaaPoista
  4. Elämäntilannehan sen sanelee. Aiemmin mikään ei ollut ihanampaa kuin lukea aamulla sängyssä pitkään tai sateen ropistessa iltapäivällä. Nyt lukuhetki on mahdollinen klo 21 jälkeen, pesukoneiden hurinassa kun lapset nukkuvat.

    Yksi kummallisimmista lukupaikoistani on ollut seisaallaan, Stingin konsertin lavan edessä - sinne piti mennä tosi aikaisin että pääsi eturiviin, ja pokkari viihdytti sitten siinä monta tuntia.

    Ja lempiasentoni: kyljellään.

    VastaaPoista
  5. Kyllä elämäntilanne sanelee. Ideaalitilanteessa lukisin aina, mutta usein on muuta puuhaa, hulinaa, mekastusta ja meteliä. Luen silti aika paljon, mutta en tiedä, kuinka paljon lukemastani jää mieleen, koska lukeminen katkeaa koko ajan. Tämä on yksi syy blogin pitämiseen: kirjat jäävät paremmin mieleen, kun niitä pohdiskelee jälkikäteen blogia varten.

    VastaaPoista