torstai 26. toukokuuta 2011

Paluu lapsuuteen

Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuteni kävi niin, että kun kirja loppui, aloitin sen saman tien alusta uudestaan. Yann Martelin "Life of Pi" on loistava elämys, joka pitää kokea uudestaan.

En halua paljastaa kirjasta mitään. Muistan tarttuneeni tähän kehuttuun bestselleriin monta kertaa lentokentillä haahuillessani, mutta takakannen selostus juonesta oli niin typerä, että kirja ei koskaan lähtenyt mukaani. Nyt on taas kiittäminen Kindleä: latasin Booker-palkinnon voittajien alkukappaleita, ja tämä tempaisi heti mukaansa (voittaja vuodelta 2002). Tarina on typerä vain jos sitä yrittää selittää. Kirjassa on monta yllätystä, jotka vesittyvät jos niitä ei saa kokea itse.

Rakastuin päähenkilöön, nuoreen intialaiseen poikaan välittömästi. Hän vietti lapsuutensa eläintarhassa Pondicherryn kaupungissa, ja muistelee tätä aikaa kirjan ensimmäisessä osassa, keski-ikäisenä Kanadassa: lapsuuttaan (Piscine Molitor Patel sai nimensä pariisilaisen uimahallin mukaan, koska hänen setänsä mielestä siellä olisivat jumalatkin halunneet uida), perhettään (isä oli eläintarhan johtaja, joka koulutti tiukasti poikansa pelkäämään villieläimiä), eläintarhaa (eläimet eivät ymmärrä "vapauden" käsitettä: kuka ihminenkään haluaisi lähteä kotoaan jos joku tulisi avaamaan oven ja huutaisi "saat mennä"), kouluaikoja (poika ei halunnut olla "Pissing" Patel, joten vaihdettuaan koulua hän selitti olevansa Pi, 3.14...) ja uskonnollisuuttaan (hindupojasta tuli lisäksi kristitty ja muslimi, joka ymmärsi ateisteja omana "uskontonaan", mutta ei mielikuvituksettomia agnostikkoja, jotka menettävät elämässään hyvän tarinan).

Perhe päätti muuttaa Kanadaan paremman elämän toivossa, hankkivat kaikille eläimille uuden sijoituspaikan ja pakkasivat tavaransa. Tästä alkaa kirjan toinen osa, Suuri Seikkailu ja selviämistarina.

Kirjan kolmannessa osassa viranomaiset tulevat haastattelemaan päähenkilöä tämän seikkailun jälkeen. He eivät usko tämän kertomusta.

Voin vain kehottaa kaikkia lukemaan tämän hienon tarinan. Älä lue etukäteen edes kirjan takakantta, jos vain pystyt. Kirjasta nauttiminen vaatii hieman lapsenmielisyyttä ja hyppyä tuntemattomaan, mutta on sen arvoista!! Ilman uskallusta uskoa, elämästä ei saa kaikkea irti. Yann Martelin sanoin:
1) Life is a story.
2) You can choose your story.
3) A story with God is the better story.


Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Life of Pi
Kirjailija: Yann Martel
Kustantaja: Alfred A. Knopf Canada (2001)

Asteriinan arvio: *****

5 kommenttia:

  1. Tämä nousi myös yhdeksi minun lempparikirjoistani kun luin sen tämän vuoden alussa! Minulla ei ollut kirjasta juuri mitään ennakko-odotuksia tai -käsityksiä, ehkä senkin takia se pääsi yllättämään niin positiivisesti. Tykkäsin kovasti myös kirjan sisältämistä eläimiin liittyvistä kuvailuista, vaikka muistankin olleeni joistain mm. eläintarhaan liittyvistä asioista hieman eri mieltä. Mutta siis kaiken kaikkiaan, erinomainen kirja :)

    VastaaPoista
  2. Eläintarhoista ollaan yleisesti vain yhtä mieltä, mutta koska tämä Pondicherryn myyttinen eläintarha (joka oli Pi-pojan mielestä ensin valtava, sitten vain suuri, ja lopulta niin pieni, että mahtui hänen päänsä sisään) oli niin kaunis ja upea, on hienoa, että lukijalle kerrotaan myös toisenlainen näkemys eläintarhojen merkityksestä eläimille. Tämäkin on osa epäuskon siirtoa (suspension of disbelief), jonka avulla lukija pystyy eläytymään tarinaan täysillä.

    Ja kieltämättä itse jäin pohtimaan, että on se hyvä että ainakin uhanalaisia eläimiä säilytetään myös tarhaolosuhteissa. Jos mikään nyt vetää vertoja TÄLLE eläintarhalle...

    Singaporessa on mahtava eläintarha, jossa vierailin myöhään illalla, jolloin myös yöeläimet olivat liikkeellä. Siellä ei ole aitauksia, vaan tila on avoin ja rajattu joko luontaisilla esteillä taikka vaarallisimmilla eläimillä lasiseinin.

    VastaaPoista
  3. Olen vältellyt Pi:tä, koska takakansiteksti tai joku lukemani kuvaus ei auennut tai kolahtanut. Mitä me tästä opimme.. Älä lue takakansitekstejä etukäteen. Toisaalta ne on pakko aina lukea. Muuten ei voi aloittaa kirjaa.

    VastaaPoista
  4. Juuri tuo sama ilmiö kävi minulle: takakannen tarina on kummallinen ja epäkiinnostava. Mutta kun koko kirjan lukee, se samainen, kummalliselta ja epäkiinnostavalta kuulostava tarina onkin maaginen, hämmästyttävä ja jännittävä! Usko pois: kannattaa lukea!!

    VastaaPoista
  5. Sait ylipuhuttua. Otan kirjan lukulistalle!

    VastaaPoista