Vanha piika

Kun naisella on hevosen naama, kurjen olemus ja kyyhkysen sisu, elämä kolhii. Iitaa kolhivat myös ilkeät ihmiset ja niitä maaseudulla näyttää riittävän. Tätä kaikkea uuteen taloon piiaksi pestatun Iitan on vaikea kestää, vaikka on luonteeltaan lempeä kuin lehmä ja lauhkea kuin lammas. Onneksi maaseudulla on myös hyviä ihmisiä, ja Iitan tilanne lopulta paranee. Pahimmat ämmät saavat näpäytyksen ja petollinen sulho opetuksen. Vanha piika ei olekaan vanhapiika!

Auni Nuolivaaran kyläkertomus ”Kukkiva kesä” on mustavalkoinen kirja. En saanut siitä paljon irti, vaikka olin virittäytynyt heinälatoromantiikan aaltopituudelle. Kirjassa oli kaipaamaani vanhanaikaista kieltä ja maaseudun kuvausta, mutta ne eivät vetäneet vertoja F. E. Sillanpäälle. Nuolivaaran kirjassa juotiin koko ajan korvikekahvia ja minusta lukijana tuntui samalta. Aitoa asiaa tämä kirja ei vastannut.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Kukkiva kesä

Kirjailija: Auni Nuolivaara

Kustantaja: Gummerrus (1948)

Mian arvio: **

Heinälatoromantiikkaa

Suomalainen versio

Japanilainen versio

Näin juhannuksen aikoihin minulla ja äidilläni on tapana lukea jokin vanhaa suomalaista maaseutua kuvaava kirja. Viime vuonna luimme Frans Emil Sillanpäätä, tämän vuoden kirjaa en ole vielä valinnut, mutta äitini on jo melkein lukenut omansa, Auni Nuolivaaran kirjan Paimen, piika ja emäntä. Tämä aikansa (1936) menestysteos oli minulle täysin tuntematon. Googlettamalla löytyi yllättävä tieto: kirja on paitsi käännetty japaniksi, siitä on myös tehty Japanissa piirrosanimaatio Katri, Girl of the Meadows. Ja mikä parasta, netistä löytyy kaikenlaista Katri-juttua … ööö … japaniksi.