Niin ruma, niin lyhyt ja napakka

Huomasin, että lukutoukkakollegat keskustelevat Jonathan Carrollin kirjasta Naurujen maa, joten julkaisen uudestaan Bullterrieriyhdistyksen lehteen vuonna 2006 kirjoittamani arvion tästä kirjasta:

Jonathan Carrollin esikoisteos Naurujen maa (The Land of Laughs, 1980) ilmestyi suomeksi viime vuonna. Syksyllä 2005 Carroll oli vieraana Helsingin kirjamessuilla ja ihailevien kirja-arvostelujen myötä hän tuli tutuksi myös suomalaiselle yleisölle. Luonnollisesti Carroll bongattiin myös Suomen Bullterrieriyhdistyksen keskustelupalstalla, sillä Naurujen maan kannessa jököttää bullterrieri. Varmasti moni muu (bullin omistaja) minun lisäkseni sai tämän kirjan joululahjaksi. Naurujen maan takakannessa kuuluisat kirjailijat kehuvat Carrollin kirjaa. Neil Gaimanin mukaan se on loistava paikka paeta kun elämä kolhii. Tällaiset olosuhteet osuivat kohdalleni eräänä tammikuun lauantaina jolloin luin Naurujen maan kannesta kanteen, nilkka paketissa.

Carroll on sanonut monessa yhteydessä, että halu yllättää ja yllättyä on ollut hänelle tärkein syy kirjoittaa. Jos olet kuullut mitään tästä kirjasta, niin varmaan sen että siinä bullterrieri alkaa puhua. Carrollin mukaan kohtaus oli yllättänyt hänet itsensäkin ja kirja-arvosteluissa se nähdään tarinan käännekohtana. Onneksi Naurujen maa kokonaisuutena on paljon muutakin. Suurimman saavutuksen Carroll on tehnyt uskotellessaan meille muille, että hän ikään kuin sivusta seuraa jonkun oudon maailman tapahtumia.

Carroll on syntynyt vuonna 1949 New Yorkissa ja asunut vuodesta 1980 Wienissä. Hän muutti Itävaltaan opettaakseen kirjallisuutta, mutta on jo kauan ollut kokopäiväinen kirjailija. Carroll on kirjoittanut yhteensä viisitoista kirjaa. Erään kriitikon mukaan tyypillisessä Carrollin kirjassa on tarttuva ensimmäinen lause, puhuvia koiria ja lentäviä lapsia. Ehkä näin, mutta parasta on nokkela kieli, joka Naurujen maassa oli myös nasevasti suomennettu. Kirjassa oli monta kohtaa, jotka luin kahteen kertaan. Herkullisimmillaan Carroll on kuvatessaan bullterriereitä:

En ole koskaan erityisemmin välittänyt kissoista tai koirista, mutta Nuijaan rakastuin ensi silmäyksellä. Se oli niin ruma, niin lyhyt ja napakka, kuin repeämäisillään oleva makkara. Silmät molemmin puolin päätä kuin liskolla. ”Pureeko se?” ”Ei, herran tähden. Tänne, poika.” Se nousi ylös ja venytteli. Sen iho näytti entistäkin kireämmältä. Sitten se käveli jäykin koivin meidän luoksemme ja rojahti makuulle kuin kävelyn vaiva olisi uuvuttanut sen täydellisesti.

Carrollin kirja antaa eri ihmisille erilaisia ahaa-elämyksiä. Bulli-ihmisille monet elämykset ovat tuttuja SBY:n keskustelupalstalta, jossa omistajat keskustelevat bulliensa tavoista tyyliin minulla on ollut monta koiraa, mutta mikään niistä ei… Ja muut vastaavat että joo joo tuttua hommaa, meidänkin bulli sitä ja tätä. Täytyy olla bulli-ihminen kirjoittaakseen niistä sillä tavalla kuin Carroll ja täytyy olla bulli-ihminen ymmärtääkseen tarinan seassa olevat viittaukset niihin. Monet kriitikot eivät ole eivätkä ymmärrä, siksi kirja-arvosteluista löytää usein vanhoja ennakkoluuloja bullterriereitä kohtaan: [Franz Kafkaan verrattuna] hahmot ovat erikoisia, mutteivät kiinnostavia – ellei nyt lasketa puhuvia bullterrierejä, jotka ovat lajinsa edustajiksi suorastaan sympaattisia (TS 30.10.2005).

Carrollin kirjoista ja kirjoittamisesta ei kuitenkaan voi puhua ilman bullterriereitä, itse hän on kertonut miten monet kirjalliset oivallukset ovat syntyneet bullterrieriä ulkoiluttaessa. Tänä päivänä ”matalaääninen ja Clint Eastwoodiakin coolimpi” Carroll lukeutuu Yhdysvaltain arvostetuimpiin nykykirjailijoihin. Googlettamalla löytyy pari sataa tuhatta osumaa, artikkeleita hänestä on kirjoitettu satoja. On mielenkiintoista tutustua kuuluisaan kirjailijaan koiran takia, mutta on ärsyttävää että hänestä ei voi puhua ilman kuuluisia näyttelijöitä ja muusikoita. Saadakseni selville minkälainen on koira kirjailijan takana, otin yhteyttä jälkimmäiseen ja pyysin että hän kertoisi omasta bullterrieristään.

Dear Ms M, I am delighted to tell you about my bullterrier, whose name is Jack the Idiot. I attach a photo I recently took of him. He is the fifth BT I have owned since writing The Land of Laughs 26 years ago and I am sure he will not be my last. I bought him from a breeder when he was one year old. Sadly he had been very mistreated by the first owner so he was both scared and very strange when he came into our house. But after half a year of lots of love, he got better and now owns both my family and our house, as is true with all bullterriers. He sits on everyone's foot, likes fruit, spins in endless circles when he is playing, and sleeps in what appear to be the most uncomfortable positions on the planet. A true BT. We love him very much. - Jonathan Carroll -

Usein sanotaan, että monet bullinomistajat tekevät saman virheen uudestaan. Näin myös Carroll. Jack on Carrollin viides bullterrieri, mutta kuten hän itse sanoi, ei varmasti viimeinen.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Naurujen maa
Kirjailija: Jonathan Carroll
Alkuperäinen nimi: The Land of Laughs (1980)
Suomentaja: Laura Lahdensuu
Kustantaja: Loki-Kirjat (2005)

Mian arvio: ***