Sitten palaamme vuoteen 1958, jolloin päähenkilö Harper Montgomery haikailee naapurintytön, tulevan vaimonsa Betsyn, perään. Greenwood kuvailee pojan ihailun, rakastumisen, epätoivoisen himon, mustasukkaisuuden, suojelunhalun, ja koko nuoren rakkauden kirjon loistavasti. Tunteet vaihtelevat vuosien varrella, kun etenemme vääjäämättömästi kohti kohtalon vuotta 1968. En olisi halunnut päästä sinne, sillä kuvaus Two Riversin kaupungista ja nuoruuden haaveista on niin kaunista. Pitkät lapsuuden ja nuoruuden kesät, elämä pikkukaupungissa, aikuisuuden haaveet ja tulevaisuuden pelot ovat kuin tuleentunut viljapelto, joka niin voimakkaana ja hehkuvana heiluu ilta-auringossa. Emme haluaisi ajatella mitä tapahtuu kun syksy koittaa, ja jäljelle jää vain korret.
Joka toinen kappale kuvaa vuoden 1980 tapahtumia. Harper kokee epäonnistuneensa isänä, miehenä ja ihmisenä, ja toivoo anteeksiantoa. Junaturma tuo tullessaan mustan raskaana olevan tytön, 15-vuotiaan Maggien, Harperin ja tämän tyttären Shellyn elämään. Auttamalla Maggietä Harper toivoo tekevänsä hyvän teon, joka osoittaisi hänen olevan hyvä ihminen, ei sellainen, joka hetken mielijohteessa aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.
Two Riversin kaupunki Vermontissa on saanut nimensä kahdesta eri joesta, jotka kulkevat villinä ja vapaana, kunnes kohtaavat toisensa ja muodostavat tyvenen poukaman. Samalla tavalla nämä kirjan kaksi eri vaihetta - Harperin kaksi eri elämänvaihetta - riepovat ja retuuttavat tätä, kunnes ne kohtaavat. Tapahtumat kuvataan Harperin näkökulmasta, ja kertojana hän on melko putkinäköinen: oman surunsa ja pelkojensa sokaisema. Lukija tietää enemmän ja antaa hänelle anteeksi, mutta antaako hän itselleen anteeksi?
Kirjan pääasiallisia tunnelmia ovat suru ja kaipaus. Taustalla on kansalaisoikeustaistelu ja Vietnamin sota, jotka eivät voi olla vaikuttamatta myöskään pohjoisen umpivalkoisen pikkukaupungin elämään ja asukkaisiin.
Kirja pähkinänkuoressaKirjailija: T. Greenwood
Nimi: Two Rivers
Kustantaja: Kensington Books (2009)
Asteriinan arvio: ****
