Kirjan päähenkilöissä ja juonessa ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Päähenkilöitä on useita, ja he ovat kaikki kiinnostavia, rohkeita naisia, jotka puhuvat omalla äänellään omasta elämästään ja kokemuksistaan. Juoni on paikoin pysähdyttävän jännittävä, sillä kirjassa pengotaan syvältä aihetta, joka 1960-luvun Yhdysvaltojen syvässä etelässä olisi voinut saattaa kenet tahansa lynkkausjengin eteen; yksikin harha-askel tai väärä katse, ja päähenkilöiden henki on yhtä kallisarvoinen kuin kapisen karkulaispiskin.
Mutta nuo naiset (yhtä päähenkilöä lukuunottamatta) ovat mustia kotiapulaisia, jotka hääräävät päivät pitkät valkoisten rouvashenkilöiden keittiöissä, kokkaavat, pyykkäävät, puunaavat, ja ohimennessään kasvattavat näiden lapset. Keittiöissä on aina kuuma, vaikka ikkunat ovat auki ja talon rouvat viihtyvät vilpoisissa makuuhuoneissaan. Pannulla porisee ja höyryää, uunissa paistuu ja kohoaa, ja kattiloista tulvivat etelän tuoksut.
Nuori Skeeter Phelan haluaa toimittajaksi, ja löytää rohkean aiheen: mustien kotiapulaisten suhde valkoisiin emäntiinsä. Nämä mustat naiset ovat kiinteä osa perhettä, monelle lapselle ainoa välittävä aikuinen, joka ei kuitenkaan saa käyttää samaa wc:tä kuin valkoihoinen perhe. Ihminen, joka hoitaa, huoltaa ja huolehtii, mutta jota lapset kasvatetaan katsomaan alaspäin. Nämä naiset tietävät kaupungin rouvien kaikki salaisuudet, ja riskeeraavat oman ja perheensä elannon ja elämän uskaltautumalla kertomaan nimettöminä kokemuksistaan ja kohtelustaan.
Lukija tietää mitä historia myöhemmin kirjoittaa: mustat saivat käyttää samoja linja-autoja, äänioikeuden, ja lopulta jopa presidentin. Ja tupakka todellakin todettiin haitalliseksi. Mutta tuolloin oli Mississipissä turvallisempaa tupakoida ketjussa kuin avata suunsa mustaihoisten puolesta.
Kirjan tunnelma ja tuoksut jäävät mieleen pitkäksi aikaa. En olisi millään halunnut jättää sen henkilöitä, vaan olisin halunnut kuulla lisää, ja viettää vielä enemmän aikaa näissä keittiöissä, näiden naisten kanssa. On haikeaa tarttua uuteen kirjaan, joka vie nämä tunteet mennessään.
(Kirja on myös inspiroiva onnistumistarina: kyseessä on Stockettin esikoisteos, jota hän kirjoitti viiden vuoden ajan, ja tuli 45 kirjallisuusagentin tyrmäämäksi - sittemmin kirja on julkaistu 35 maassa kolmella eri kielellä, ja siitä on tekeillä myös elokuva.)
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Kathryn Stockett
Nimi: The Help
Kustantaja: Penguin (2009)
Asteriinan arvio: ****-
