Kotoisaa, muttei pelkästään lokoisaa

Kirjahullun loma oli kotoisa, muttei välttämättä lokoisa. Ulkona väijyvä remontti piti kotoisuudesta huolen, mutta varmisti myös tietynlaisen lokoisuuden puutteen.

Onneksi kirjahullu ehti remonttilomallaan myös lukemaan. Lomatunnelmissa tuli ahmaistua ainakin kolme P.D. Jamesin dekkaria, yksi Paul Auster, yksi scifi, Asteriinan suosittelema Maranin kirja suomalaisuudesta sekä hiukan tylsähkö Atwood. Ehkä lukumoottoriin tarttui joku muukin kirja, mutta näistä ei jäänyt muistijälkeä. Vahvimman jäljen jätti Auster, josta enemmän myöhemmin.

Viimeisellä lomaviikolla kirjahullu päätti tilapäisessä hulluuden tilassa tarttua Game of Thrones -tv-sarjan koukuttamana monituhatsivuiseen fantasiasarjaan, jota tahkoo edelleen. Kirjahullu on nyt miekkaillut itsensä vajaassa viikossa George R.R. Martinin Songs of Ice and Fire -kirjasarjan toisen osan loppuun. Takana on läkähdyttävät 1500 sivua eeppistä juonittelua ja edessä vielä ainakin 3000 synkkää, mutta niin kutkuttavaa sivua. Saako keskeneräistä hehkuttaa näin julkisesti? Ei, mutta pakkohan tässä on. Songs of Ice and Fire on yksinkertaisesti mukaansatempaava. Eikä tämä ole varsinaista fantasiaa, vaan pikemminkin kuviteelliseen menneisyyteen sijoittuvaa historiallista kerrontaa, jossa on tiettyjä fantastisia elementtejä. Martinin saagassa on yliluonnollinen vivahde, mutta yliluonnollisuus on teema muiden teemojen joukossa. Ja hyvä niin. Pirullinen juoni ja sysimustat henkilöhahmot ovat tämän kirjasarjan suola.

Kirjahullu on pitkälti sitä mieltä, että kun on lukenut Tolkienit, le Guinit ja muutamat muut fantasiakirjallisuuden perusteokset, on lukenut riittävän paljon fantasiaa. Useimmat fantasiakirjat nimittäin toistavat samaa kaavaa. Tämän takia kirjahullua ei ole innostanut tarttua miekkaan ja magiaan enää moneen vuoteen. Martinin sarja ei kuitenkaan vajoa lajityypin pahimpiin kaavamaisuuden sudenkuoppiin. Martinin kirjoista ei löydy hyljeksittyä keskushahmoa, jolla on piileviä taikavoimia. Sen sijaan kirjoista löytyy useita moniulotteisia voimahahmoja, jotka ovat lihaa ja verta. En ole myöskään vielä törmännyt haltioihin enkä vampyyreihin (haltiat ovat ihania ja vampyyrit seksikkäitä, mutta muitakin vaihtoehtoja "toisiksi" on). Kirjasarjan loppu ei ole ainakaan lukemani 1500 sivun perusteella mitenkään ennalta-arvattavissa. Kirjasarjassa on myös vahvoja naishahmoja, jotka eivät ole yhtäaikaa hentoja, eteerisiä eivätkä yliluonnollisen kauniita. Kaikki on siis jotakuinkin kohdallaan, joskin lukulihaksia tämä kahlaaminen kieltämättä vaatii. Ja aikaa.

Jos ei ole aikaa, eikä kirjallinen kahlausurakka muuten innosta, suosittelen tutustumaan HBO:n Game of Thrones tv-sarjaan. Ensimmäinen tuotantokausi on juuri valmistunut ja uskoisin sarjan rantautuvan tänne pohjoiseenkin lähiaikoina. Pieni varoituksen sana lienee paikoillaan. Sarja on raaka ja aiheutti ainakin itselläni monta sisäistä raivonpurkausta epäreilujen ihmiskohtaloiden edessä. Mutta, jos veren näkeminen ei huimaa, eikä infernaalinen juonittelu häritse, kannattaa sarja ehdottomasti katsoa. Ja ainahan voi myös ryhtyä lukemaan. Tämä kirjasarja ei ole vielä edes loppuaan nähnyt.

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjasarjan nimi: Songs of Ice and Fire
Tähänastiset teokset: A Game of Thrones, A Clash of Kings, A Storm of Swords, A Feast of Crowns, A Dance with Dragons
Kirjailija: Geoge R.R. Martin
Kustantaja: Bantam Books (1996-)

Lempeästi hullu arvio: Pahasti kesken, mutta koukussa ollaan