Itämerta myötäpäivään. Etappi I: Suomen Tuhkimo.

Tämä kirja on vainonnut minua Trivial Pursuitin kysymyksenä jo parikymmentä vuotta. Valitsen kysymyksen aihealueeksi aina kirjallisuuden ja miten aina sattuukin, että minulta kysytään: Mistä Mika Waltarin kirja "Tanssi yli hautojen" kertoo? En koskaan muista vastausta ja se on oma vikani, sillä historian harrastajaksi olen siitä kumma, että olen kammonnut Suomen historiaa kouluajoista saakka. Opettelin toki ulkoa Ruotsin kuninkaat ja Venäjän keisarit, mutta unohdin ne saman tien. Ja sitten oli sotii ja rauhoi ja karttoi ja sitten oli Porvoon valtiopäivät EVVK.

Kannattaisi kuitenkin vähempää enemmän kiinnostaa, oman maan historia nimittäin, sillä elämme sen keskellä. 1809 Suomi siirtyi Ruotsin alaisuudesta Venäjän alaisuuteen. Venäjä oli vallannut Suomen Viaporin (Suomenlinnan) takia ja uusi pääkaupunki Helsinki rakennettiin sen viereen. Viapori oli Itämeren laivaston tärkeä tukikohta. Tähän kaikkeen liittyy sotii ja rauhoi ja karttoi ja sitten oli Porvoon valtiopäivät. Venäjän nuori ja komea keisari Aleksanteri I tuli paikalle kun Suomen säädyt kokoontuivat vannomaan uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Tästä se Waltarin kirja kertoo.

Kirjan keskiössä on keisari Aleksanterin ja kartanontytär Ulla Möllersvärdin kohtaaminen Porvoon valtiopäivien tanssiaisissa. Henkilöt ovat oikeita, samoin tapahtumat pääpiirteissään. Henkilöiden ajatukset samoin kuin tapahtumien yksityiskohdat ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, mutta siitä huolimatta tai sen takia "Tanssi yli hautojen" on toimiva kokonaisuus.

Kirjaa lukiessani ajattelin monta kertaa, miten hyvin se kuvaa nykypäivän kuninkaallisten vierailuja. Että jaksaa kuunnella ja hymyillä. Ei ole niin mitätöntä ihmistä, jota roolinsa hyvin suorittava kuninkaallinen näyttelijä ei haluaisi hurmata. Waltari kuvaa hienosti Aleksanterin ajatuksia hänen tehdessään vaikutusta uusiin alamaisiinsa. Waltari kuvaa hyvin myös nuoren tytön heräävää tietoisuutta omasta kauneudestaan ja sen suomasta vallasta, jonka rajat tulevat aamun valjettua nopeasti vastaan. Suomi-neidon yhden yön suhde oli tärkeämpi ihailun kohteelle kuin ihailijalle.

Identiteetin rakennusaineet: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.

Itämerellisyyden merkit: Itämeri kansainvälisen politiikan näyttämönä.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Tanssi yli hautojen
Kirjailija: Mika Waltari
Kustantaja: WSOY (1944)

Mian arvio: *** 1/2