Itämerta myötäpäivään. Etappi VII: Euroopan keskipiste.

Euroopan maantieteellinen keskipiste sijaitsee Vilnan liepeillä. Tämä oli tärkeä tunnustus Liettualle, joka muiden Baltian maiden tavoin itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991 ja liittyi Euroopan unioniin 2004. Sinä vuonna EU sai kymmenen uutta jäsentä, joista kahdeksan muodostaa yhtenäisen vyön Euroopan halki Itämereltä Välimerelle. Suurin osa näistä entisistä Itä-Euroopan maista on minulle tuntemattomia. Olisi kivat tietää, tuntevatko lukutoukkakollegat samoin vai onko alue tuttu? Ainakin monesta kirjablogista löytyy kiinnostavia arvioita liettualaisen Ruta Sepetyksen kirjasta “Harmaata valoa“.

No, liettualaisuus on kirjailijan ja kirjan kohdalla vähän niin ja näin. Sepetys on Yhdysvaltain kansalainen ja kirja perustuu hänen liettualaisen isosetänsä ja tämän perheen kohtaloon 1940-luvulla. Kirja alkaa Liettuasta, mutta päättyy kauas Siperiaan. Enää ei olla Euroopan keskellä vaan Aasiassa. Matkan myötä kirja muuttuu eloonjäämis-tarinaksi, jolla on yleispätevää inhimillistä merkitystä ja historiallista vastaavuutta monen muun pienen kansakunnan kohtalon kanssa. Kirjassa mainitaan moneen kertaan myös virolaiset ja latvialaiset. Pariin kertaan myös suomalaiset.

Itämeren kiertomatkan tässä vaiheessa en voi olla miettimättä Baltian maiden tarvetta menneisyytensä selvittämiseen. Ehkä nyt siihen on oikea aika. Kirja on hyvin kirjoitettu; tarina ja sen suomennos ovat ilmavia ja selkeitä. Tässäkin kirjassa yksilön näkökulma toimii yllättävän hyvin laajemman aiheen esittelyssä, mikäli  lukija ei ole turhan tarkka kaikista yksityiskohdista. Mutta kuka haluaisi lukea tällaisia kertomuksia? Sepetyksen kirja päättyy toiveeseen, että näistä asioista kerrottaisiin. Ei liene sattumaa, että Sofi Oksasen kustantamon uudelleen julkaisema Alexandr Solženitsynin “Gulag – Vankileirien saaristo“ perustuu samanlaiseen toiveeseen, että näistä luettaisin ja puhuttaisiin. Eikä unohdettaisi.

Identiteetin rakennusaineet: Isänmaa

Itämerellisyyden merkit: Kesämuistoja

 

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Harmaata valoa
Kirjailija: Ruta Sepetys

Alkuperäinen nimi: Between Shades of Grey
Suomentaja: Maria Lyytinen
Kustantaja: WSOY (2011)

Mian arvio: ****

Itämerta myötäpäivään. Etappi IV: Viron Whistleblower.

Pilliinpuhaltaja on henkilö, joka paljastaa saamansa tiedon jostain väärinkäytöksestä. Sofi Oksasen Puhdistus osoittaa, että pilliin viheltäminen onnistuu myös kauno-kirjallisuudessa. Toisaalta Oksasen aihe ei ole mitään uutta, mutta hän tuo häpeällisen salaisuuden suuren yleisön tietoon ja onnistuu siinä hyvin. Aiheen yleispätevyyden voi todeta itse katsomalla elokuvan The Whistleblower (2010). Aina pilliinpuhaltaja ei saa kunniaa, mutta Oksasen Puhdistus kahmi kirjallisuuspalkintoja, ja otan nyt kolmen palkinnon perusteluista kustakin yhden seikan omaan tekstiini.

Finlandia-palkinto 2008: ”osoittaa romaanimuodon ehtymättömän elinvoiman”. Pidin kirjan rakenteesta, joka hyppi ajasta ja ihmisestä toiseen. Toimiakseen tällainen rakenne vaatii taitoa, mutta siinä on vaarana sortuminen kikkailuun, kuten tässäkin kirjassa kävi. Pääosin kuitenkin onnistunut ratkaisu, joka piti kirjan jäntevänä.

Runeberg-kirjallisuuspalkinto 2009: ”peloton romaani”. Samaa mieltä tästäkin. Minuun teki vaikutuksen loputon säilykkeiden tekeminen, jota välillä rikottiin ihmisoikeuksia polkemalla. Lukijan uppoutuessa kotitöihin seuraavassa luvussa rauha rikotaan sellaisella tekstillä, jonka törkeys lyö silmille.

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010: ”tarkka ja kouraiseva kieli”. En voi kuvitella katsovani tätä teatteriesityksenä, sillä se ei voi tehdä oikeutta kirjan kielelle. Yksityiskohtien kuten pään asennon tai kaunan tunteen kuvaaminen onnistui hyvin ja tällaista tekstiä oli kirja täynnä. Kiinnitin huomiota myös lukuisiin yksityiskohtiin, joiden takana on paljon taustatyötä.

Miksi en antaisi viittä tähteä kun Puhdistus on viiden tähden arvoinen kirja. Luin tämän vasta nyt (viimeisenä suomalaisena kirjallisuusharrastajana?) ja se tapahtui oikeaan aikaan. Toisaalta alan olla jo sen verran kyllästynyt Itämeren kiertomatkaani, että taidan oikaista ja ottaa matkustajalautan Tallinnasta Tukholmaan.

Identiteetin rakennusaineet: Sukupuoli.

Itämerellisyyden merkit: Itämeri politiikan näyttämönä. (taas, enkö keksi mitään muuta)

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Puhdistus
Kirjailija: Sofi Oksanen
Kustantaja: WSOY (2008, 2010)

Mian arvio: *****