Euroopan maantieteellinen keskipiste sijaitsee Vilnan liepeillä. Tämä
oli tärkeä tunnustus Liettualle, joka muiden Baltian maiden tavoin itsenäistyi
Neuvostoliitosta vuonna 1991 ja liittyi Euroopan unioniin 2004. Sinä vuonna EU
sai kymmenen uutta jäsentä, joista kahdeksan muodostaa yhtenäisen vyön Euroopan
halki Itämereltä Välimerelle. Suurin osa näistä entisistä Itä-Euroopan maista
on minulle tuntemattomia. Olisi kivat tietää, tuntevatko lukutoukkakollegat
samoin vai onko alue tuttu? Ainakin monesta kirjablogista löytyy
kiinnostavia arvioita liettualaisen Ruta Sepetyksen kirjasta “Harmaata valoa“.
No, liettualaisuus on kirjailijan ja kirjan kohdalla vähän niin ja näin. Sepetys on Yhdysvaltain kansalainen ja kirja perustuu hänen liettualaisen isosetänsä ja tämän perheen kohtaloon 1940-luvulla. Kirja alkaa Liettuasta, mutta päättyy kauas Siperiaan. Enää ei olla Euroopan keskellä vaan Aasiassa. Matkan myötä kirja muuttuu eloonjäämis-tarinaksi, jolla on yleispätevää inhimillistä merkitystä ja historiallista vastaavuutta monen muun pienen kansakunnan kohtalon kanssa. Kirjassa mainitaan moneen kertaan myös virolaiset ja latvialaiset. Pariin kertaan myös suomalaiset.
Itämeren kiertomatkan tässä vaiheessa en voi olla miettimättä Baltian maiden tarvetta menneisyytensä selvittämiseen. Ehkä nyt siihen on oikea aika. Kirja on hyvin kirjoitettu; tarina ja sen suomennos ovat ilmavia ja selkeitä. Tässäkin kirjassa yksilön näkökulma toimii yllättävän hyvin laajemman aiheen esittelyssä, mikäli lukija ei ole turhan tarkka kaikista yksityiskohdista. Mutta kuka haluaisi lukea tällaisia kertomuksia? Sepetyksen kirja päättyy toiveeseen, että näistä asioista kerrottaisiin. Ei liene sattumaa, että Sofi Oksasen kustantamon uudelleen julkaisema Alexandr Solženitsynin “Gulag – Vankileirien saaristo“ perustuu samanlaiseen toiveeseen, että näistä luettaisin ja puhuttaisiin. Eikä unohdettaisi.
Identiteetin
rakennusaineet: Isänmaa
Itämerellisyyden merkit: Kesämuistoja
Itämerellisyyden merkit: Kesämuistoja
Suomentaja: Maria Lyytinen
Kustantaja: WSOY (2011)
Mian arvio: ****
Onnittelut! Löysit kiinnostavan oloisen ja vielä suommennetun liettulaisen kirjan. Aloittaessani tätä kiertomatkaa pohdin, miten helppoa Suomesta on matkata kirjallisesti Venäjälle ja Viroon, mutta Latvian ja Liettuan kanssa on vähän hankalampi etappi edessä. Googlasin sieltä täältä, mutten löytänyt oikein mitään. Hatunnoston paikka!
VastaaPoistaääh, kirjoitusvirhe.. suomennetun piti sanomani, ei suommennetun.
VastaaPoistaJoo-o, melko kivikkoista on ollut viime aikoina. Matka kuitenkin jatkuu vaikka mikä olis.
VastaaPoista