Onnellisuus on suhteellista

Lisää ajattelemisen aihetta: This isn't Happiness

Itämerta vastapäivään. Hankala hansamatka.

 

Kääk! Olen juuttunut Itämeren kiertomatkallani Baltian maihin melkein vuodeksi. Silmiini osui Aku Ankan Turku-numero (26B/2011) ja sen innostamana päätin lukea koko kolmen Aku Ankan pituisen jatko-kertomuksen "Roope-setä & Hankala hansamatka". Jos hyvin käy, niin tällä panostuksella loppuosa Itämeren kiertomatkasta on läpikäyty vartissa.

 

Hansaliitto hallitsi kauppaa Itämeren alueella 1200-1400 –luvuilla. Ajatus kaupankäynnin esteiden poistamisesta levisi saksalaisten mukana pitkin Itämeren etelärannikkoa ja oli niin tuottoisaa, että monet kaupungit liittyivät mukaan. Toisaalta tälläkin yhteenliittymällä oli oma elinkaarensa. Painopisteen siirtyminen Atlantille ja muut valtakuviot siirsivät hansan historian kirjoihin, josta sitä on kaivettu esille erilaisissa yhteyksissä.

 

"Huima hansa-seikkailu alkaa" Bergenistä ja Lyypekistä. Aku ja veljenpojat – sekä muutama kepuli - etsivät Roope-sedän kanssa esi-isän aarretta. Seuraavassa numerossa on vuorossa "Täpäriä tilanteita Tallinnassa", jossa seikkailaan kuin Amazing Racen Tallinna-jaksossa.

Seikkailu huipentuu "Tiukkaan toimintaan Turussa", jossa suhataan Turun linnan ja Tuomiokirkon välillä. Kieltämättä turkulaista hivelee katsoa kotikaupunkiaan muutamassa sarjakuvaruudussa, mutta se ei valitettavasti kanna kovin pitkälle. Kääk-poks-kerronta ei enää kauheasti innosta ja Sudenpentujen käsikirjasta luetut faktat ovat kiusallisella tavalla päälleliimattuja. Ja sitä paitsi, tämä panostus meni hukkaan sekä minulta että Roope-sedältä.

Identiteetin rakennusaineet: Keskiaika.

Itämerellisyyden ainekset: Rannikkokaupungit.

 

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Roope-setä & Hankala hansamatka, Aku Ankka 24-26/2011
Käsikirjoittaja: Knut Nærum ja Tormod LØkling
Kuvittaja: Arild Midthun
Kustantaja: Sanoma Magazines (2011)

Mian arvio: * +

Parempia kirjahyllyjä

Kuva: Incidental Comics / Grant Snider

Kuvan ja tekstin liitto

Luetteko sarjakuvia? Enkä tarkoita nyt Aku Ankkaa tai Teräsmiestä, vaan sellaisia pidempiä sarjakuvia, jotka ovat kuin romaaneja, mutta kuvien kera. Siis sellaisia, joita kutsutaan termillä ”graphic novel”, sarjakuvaromaani. Itse luen sarjakuvaromaaneja valitettavan harvoin. Harmittavaa sinänsä, sillä lukemani sarjakuvaromaanit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet paitsi äärimmäisen hyvin käsikirjoitettuja ja muutenkin mukaansatempaavia myös kauniisti kuvitettuja kertomuksia. Kuvan ja tekstin yhdistämisessä on jotain taikaa.

Otetaan nyt vaikka Alan Mooren käsikirjoittama Viiltäjä-Jack –kuvaus Helvetistä (From Hell). Tämä viisiosainen, pikkutarkasti taustoitettu runsaudensarvi kolahti minuun täysin. Saattoi johtua aiheesta, joka on kiehtonut itseäni iät ja ajat, mutta taisi siinä olla muutakin, sillä Helvetistä on kiistatta vaikuttavimpia lukukokemuksiani. Hyvin kudottu tarina, mielenkiintoinen ajankuva, hengästyttävän laaja taustoitus sekä Eddie Campbellin sopivasti suttuinen piirrostyyli herättävät Lontoon East Endin henkiin sivu sivulta. Raa’at murhat, Hawksmoorin mahtipontinen arkkitehtuuri, vapaamuurarit, kuningasperhe, meediot, liian isojen teemojen äärelle eksyneet poliisit sekä prostituoitujen karu arki yhdistyvät brutaaliksi sinfoniaksi, jota johtaa kuningatar Viktorian henkilääkäri William Gull. Vaikka Ripperin henkilöllisyys ei liene tämänkään teoksen jälkeen mitenkään kiistatta selvillä, avaa Alan Moore oven 1880-luvun Lontoon kaduille ja kujille tavalla, joka jättää mielen auki pohdinnoille. Hawksmoorin rakennuksia ei voi enää katsoa viattomin silmin, eikä kuningatar Viktoriaan voi suhtautua enää kuten ennen. 

Tartuin jokin aika sitten toiseen vanhaan suosikkiini, Hugo Prattin kirjoittamaan ja piirtämään sarjakuvahahmoon Corto Maltese. Tämä romanttinen seikkailija ja palkkasoturi seikkailee useissa albumeissaan paitsi turbulentilla 1910-1920 –luvulla myös omassa salaisessa maailmassaan, joka on täynnä mystiikkaa, kätkettyjä merkityksiä ja outoja sattumuksia. Prattin Maltese on moniulotteinen sekoitus action-sankaria ja okkultistisiin piireihin uinutta herkkää totuuden etsijää. Pratt vie meidät teoksissaan Corton johdatuksella Siperiaan, Kiinaan, Etelämerelle, Venetsiaan, Lähi-Itään, Etiopiaan, Irlantiin ja Väli-Amerikkaan toinen toistaan kiinnostavampien tarinoiden äärelle. Näillä tarinamatkoilla lukija kohtaa kuvitteellisten henkilöhahmojen lisäksi myös historiallisia persoonia mm. Jack Londonista Paroni Ungern von Sternbergiin ja Semjonoviin. En osaa sanoa toimisivatko Prattin kertomukset sellaisenaan ilman kuvitusta, mutta jotenkin uskon, että juuri kuvituksen ja tekstin liitto tuo tarinoihin oman taianomaisen leimansa.

Pääkaupunkiseudulla asuville tai vieraileville teatterin ystäville tiedoksi. Tommi Korpela seikkailee Corto Maltesena parhaillaan Q-teatterissa. Ja kuulemani mukaan Korpela vieläpä sopii Corton hatun alle yllättävän hyvin. 

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: From Hell

Käsikirjoittaja: Alan Moore

Kuvittaja: Eddie Campbell

Kustantaja: ilmestyi alun perin  Taboo-lehdessä (1991-1996), yhteisnide Eddie Campbell Comics (1999)

Suomenkielinen nimi: Helvetistä

Suomentaja: Mika Tiirinen

Kustantaja: Like (1994-1997)

Lempeästi hullu arvio: *****