Kirjallisuuden lieveilmiö: sammakonkutu

Meillä on pöydällä isossa lasipurkissa sammakonkutua. Kiitos kuuluu Viirun puuhakirjalle, jossa esitellään joka kuukaudelle jotain luontoon liittyvää puuhaa, kuten kasvien kylvöä, sään tarkkailua ja lintujen ruokintaa. Kirjan lähtökohta on, että luonnon ja tekniikan voi yhdistää tyyliin ”kas näin rakennetaan vesimylly” pieneen puroon.

KORJAUS: Löysimme Viirun puuhakirjasta myös ohjeen "kas näin perustetaan nuijapäille akvaario". Kävimme koko perhe hakemassa lähimetsän tulvivasta ojasta tätä ihmeellistä hyytelöä. Kas näin jouduimme ojasta allikkoon, sillä sammakko on rauhoitettu. Sammakonkutu palautetaan takaisin kotiojaan.

Pidän Viirun puuhakirjan vuoden kiertoa seuraavasta rakenteesta, mutta sisältö ei ole joka kuukausi yhtä hohdokasta kuin edellä kuvattu nuijan ja tosinuijan kasvattaminen. Munakotelon kennoista tai vessapaperin hylsyistä askarteleminen kuulostaa vähän tylsältä, joskin vessapaperin hylsyjä minulla olisi kassillinen. Keräsin niitä puutarhakasvien esikasvattamista varten. Kas näin: laitetaan pahviputken pohjalle sanomalehtipaperitollo, päälle multaa ja siemenet ja koko komeus isketään kukkapenkkiin kun aika on oikea. Ja se ajan oikeellisuushan selviää vetämällä housut kinttuihin ja istumalla maahan, kuten Lempeästi hullu kirjoitti kohdassa ”Puutarhaa pitkäperjantaina”.


Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Eva-Lena Larsson ja Kennert Danielsson
Kirja: Viirun puuhakirja
Kustantaja: Tammi (2005)

Mian arvio: ***