Kirjoista eroon

Kirjahyllykeskustelussa on jo todettu, että loputtomasti ei kirjoja kotiin mahdu. Olenkin vähitellen pyrkinyt evoluoitumaan kirjahullusta lukutoukaksi niin, että fyysisiä kirjoja ei tulisi jatkuvasti lisää. Pyrin lukemaan kirjani Kindlellä, lainaamaan kirjastosta ja kavereilta, ja olen alkanut myös vähitellen luopua kirjoistani.

Harrastaako kukaan bookcrossingia? Idea vapautetuista kirjoista on mielestäni loistava, mutta en jaksa innostua ylenmääräisestä verkostoitumisesta myös tällä elämän alueella. Voisin hyvin jättää kirjoja löydettäväksi, mutta en ole kiinnostunut seuraamaan niiden kohtaloa. Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta vielä en ole krossausta kokeillut.

Olen viime aikoina alkanut antaa kirjojani lahjaksi. Tykkään antaa lahjoja, mutta en halua saattaa lahjan vastaanottajaa kiusalliseen tilanteeseen ("mitä se nyt noin, pitääkö mun antaa sille kans jotain?"). Siispä olen antanut omasta hyllystäni lahjaksi kirjan, josta uskon lahjansaajan pitävän. Käytetyllä kirjalla ei ole juurikaan rahallista arvoa, joten siinä on ihan oikeasti ajatus tärkein. Kun annan pois itselleni tärkeän kirjan, annan kuitenkin toiselle jotakin arvokasta. Kirjan uusi omistaja saattaa löytää itselleen jotakin uutta, mihin ei olisi muuten törmännyt, ja minun hyllyyni tulee uuden kirjan mentävä aukko.

Lastenkirjoja meille tosin tulee koko ajan lisää, etenkin kun keksin loistavan lahjomistavan, anteeksi, siis kannustimen: tytär lakkasi saman tien herättämästä minua yöllä (etsimään unikaveria, vilkkuvaa valoa, parempia unia, jne.) kun lupasin tarran aina kun nukkuu koko yön omassa sängyssään, ja viiden tarran jälkeen uuden kirjan.

Kun meillä oli viimeksi lastenkutsut, järjestin lelunkierrätyksen samalla: kukin lapsi toi mukanaan käytetyn lelun lahjapaketissa (ehjän, noin 5 euron arvoisen tavaran), ja lähtiessään jokainen pieni vieras sai itselleen yllätyspaketin. Osassa paketeista oli kirjoja, ja ensi kerralla tämän voisikin järjestää kirjavaihtona.

Ja ei kun paketoimaan seuraavaa kirjalahjaa!

Älä käytä sytykkeenä

Sain joululahjaksi Kindlen, Amazonin e-kirjojen lukulaitteen. Olen aivan rakastunut!

Yöpöydälläni ei ole enää pölyisiä kirja- ja lehtipinoja, vaan kauniiden punaisten nahkakansien päällystämä litteä, kevyt, pokkarinkokoinen laite. Kindleen mahtuu 3500 kirjaa kerralla, valikoimassa on nimikkeitä tällä hetkellä noin 850000, akku kestää jopa kuukauden, ja lukukokemus on huippumiellyttävä - enää ei tarvitse kääntää sängyssä kylkeä kun kääntää paksun kirjan sivua, kannessa on oma valo, joten yölamppu ei häiritse muita samassa huoneessa nukkuvia, ja kirjasinkoon voi valita oman maun tai näkökyvyn mukaan.

Aivan erityisen mahtava on tuo 850000 kirjan valikoima: kaikki ovat ulottuvillani koska tahansa! Kun näen kiinnostavan kirjan televisiossa tai lehdessä, voin jo muutaman minuutin kuluessa lukea kirjaa itse! Tämä on tuonut aivan uusia ulottuvuuksia pohdinnalle "mitä seuraavaksi lukisin": selaan Amazonin suosituksia, New York Timesin bestseller-listaa, Booker -palkinnon parhaimmistoa, jne.

Kirjoista voi ladata ilmaiseksi itselleen lyhyen alkupätkän (10-15 sivua), ja sitten tämän luettuaan päättää haluaako vielä jatkaa. Näin on helppo tutustua monen kirjailijan teoksiin (kuin selailemalla niitä rauhassa kirjastossa tai kirjakaupassa, paitsi että niissä ei voi makoilla), ja virheostokset jäävät tekemättä. Juuri ilmestyneen uutuusteoksen saa Kindleen pokkarin hinnalla. Lisäksi ennen vuotta 1923 julkaistut (tekijänoikeuksista vapaat) kirjat ovat ilmaisia, ja näitä nimikkeitä on saatavilla yli 1,8 miljoonaa! Näihin lukeutuvat esimerkiksi kaikki Shakespearen ja Jane Austenin teokset!

Samaan kirjatiliin voi liittää yhteensä 7 eri lukulaitetta, eli kerran tilatut kirjat voi jakaa ystäviensä kanssa myös! (En muista koskaan lainanneeni yhtään paperikirjaa noin monelle ihmiselle.) Tämä on erityisen mukavaa jos ystävät ovat kaukana: kirjoja on helppo jakaa ja niistä voi keskustella sen jälkeen. Kirjasta voi myös alleviivata kohtia, ja jakaa omat merkinnät muiden kanssa! Enää ei muuten ole puutetta lahjaideoista: kirjatilin kartuttaminen onnistuu helposti Amazonin kautta.

Mutta mikä on kaikkein parasta Kindlessä? Mikä tahansa kirja on äänikirja! Automaattinen mies- tai naisääni lukee tekstin haluamallasi nopeudella! Tämä on aivan loistava ominaisuus, enkä voi hehkuttaa sitä kylliksi! Äänikirjat ovat kalliita, joten meillä niitä ei ole kuin muutama (joululahjaksi saatu), ja tarjontakin on hyvin rajallista Suomessa. Nyt saan kuunnella kirjaa kuin kirjaa vielä kun silmät eivät pysy auki, tai vaikka käyttäessäni soutulaitetta! Lukijan intonaatio ei ole täydellinen, koska tämä ei tietenkään lue juuri sitä virkettä, vaan sanat erikseen, mutta kuunteluelämys on yllättävänkin miellyttävä, ja siihen tottuu hyvin nopeasti. (En usko että itsekään luen ääneen niin kovin täydellisesti...)

Negatiivinen puoli on toki se, että kirjat ovat ainakin toistaiseksi vain englanninkielisiä. Mutta samalla käytössä on sitten koko englanninkielisen maailman kirjamarkkinat! Yksi mahtava piirre Kindlessä on myös sisäänrakennettu synonyymisanakirja. Olen aivan liian laiska tarkistamaan minulle vieraita sanoja sanakirjasta, mutta kun se onnistuu nyt napin painalluksella, olen oppinut uusia jännittäviä termejä (kuten maw = kita).

En ole tutustunut muihin e-lukulaitteisiin, joten tämä on hyvin yksipuolinen arvostelu. Suosittelen joka tapauksessa tarttumaan uuteen mediaan ennakkoluulottomasti: lukukokemus on aivan yhtä hyvä kuin perinteisessä kirjassa, sillä sisältö on edelleen se mikä ratkaisee! Eikä matkalle lähtiessä tarvitse miettiä montako kirjaa mahtuu mukaan (olen monesti raahannut viikonloppureissulle kolmekin kirjaa, varmuudeksi, mutta niiden on sitten pakko olla ollut kevyitä).

Joku kysyi minulta olenko valmis jättämään "vanhanaikaiset" kirjat kokonaan. Mikä järjetön kysymys! Sama kuin en enää haluaisi tavata ystäviäni oikeassa elämässä kun on Facebook! Totta kai luen edelleen fyysisiä kirjoja: maailma on täynnä upeita kuvateoksia, opaskirjoja ja vanhoja pölyntuoksuisia kirjoja, joita edelleen haluan kosketella, selailla ja pitää käsissäni, puhumattakaan lastenkirjoista. Lisäksi kaiken muun paitsi englanninkielisen kirjallisuuden joutuu edelleen lukemaan ihan perinteisellä tyylillä. Jatkossa saatan myös haluta omistaa paperiversiona kirjan, johon olen Kindlen kautta lukiessani rakastunut. Mutta nyt voin rauhassa harrastaa irtosuhteita, miettimättä täytyykö kyseinen yksilö ottaa ihan pysyvästi omaan kotiin asumaan!

Annan Kindlelle arvosanaksi viisi sydäntä!

Kuvaa ottaessani huomasin vielä yhden kehun aiheen: tätä kirjaa ei 10 kk ikäinenkään saa tuhottua selänkäänteessä!