Itämerta myötäpäivään. Etappi VIII: Rikas mies jos oisin.

Rakkaille lukijoille, oppineille bloggaajille, joiden valo loistakoon ikuisesti!

Eletään 1900-luvun alkua Varsovassa ja juutalaisporvariston kunnia-asiana on käydä Marienbadin kylpylässä “terveyttään hoitamassa“. Kauniit rouvat ovat yksin matkalla kun miehet ovat jääneet Varsovaan hoitamaan liikeasioita. Heiltä pitää pyytää lisää rahaa vähän väliä. Kavaljeereista ei kuitenkaan ole pulaa. Kylpyläkaupunki on otollinen paikka lemmensuhteille, suhteet otollisia juoruille ja juorut väärinkäsityksille.

Tästä kaikesta kirjoitti mainion kirjan Sholom Aleichem, joka on paremmin tunnettu katolla olevasta viulunsoittajasta. Kirja koostuu eri henkilöiden toisilleen lähettämistä kirjeistä Varsovan ja Marienbadin välillä. Rakenne toimii hyvin ja on hauska lukea, mitä ihmiset sanovat toisistaan selän takana. Paljon sanotaan myös suoraan, mutta silti kaikki kirjeet alkavat ja päättyvät ylen kohteliaasti. Nämä sanakäänteet naurattavat lukijaa, samoin kuin käänteet tapahtumissa, joskin loppua kohden hyrrä alkaa pyöriä vähän liian lujaa.

Luin tämän, kirjahyllystäni löytyneen kirjan Itämeren kiertomatkani Puolan osuutena, vaikka kirjailija ei sitten ollutkaan puolalainen eikä Marienbad sijaitse Puolassa vaan Tsekissä! Kirja kuitenkin kuvaa hyvin varakkaan puolalaisen juutalaisyhteisön elämää ja koska siihen aikaan ihmiset olivat todellisia kosmopoliitteja, niin en minäkään viitsi olla valtioiden rajoista turhan tarkka.

Identiteetin rakennusaineet: Uskonto.

Itämerellisyyden merkit: -

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Marienbad (Jiddišinkielinen alkuteos ilmestynyt 1917)
Kirjailija: Sholom Aleichem

Englannista suomentanut: Sirkka Salonen
Kustantaja: Otava (1984)

Mian arvio: *** 1/2

Vallanhimosta

Lisää kirjamaisuuksia? Klikkaa, klikkaa: Bookshelfporn

Sovitaanko, että tämä sääntö on huomisesta lähtien voimassa? Että kotimatkalla voi poiketa sinne kirjakauppaan ihan silkasta vallanhimosta.

Itämerta myötäpäivään. Etappi VII: Euroopan keskipiste.

Euroopan maantieteellinen keskipiste sijaitsee Vilnan liepeillä. Tämä oli tärkeä tunnustus Liettualle, joka muiden Baltian maiden tavoin itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991 ja liittyi Euroopan unioniin 2004. Sinä vuonna EU sai kymmenen uutta jäsentä, joista kahdeksan muodostaa yhtenäisen vyön Euroopan halki Itämereltä Välimerelle. Suurin osa näistä entisistä Itä-Euroopan maista on minulle tuntemattomia. Olisi kivat tietää, tuntevatko lukutoukkakollegat samoin vai onko alue tuttu? Ainakin monesta kirjablogista löytyy kiinnostavia arvioita liettualaisen Ruta Sepetyksen kirjasta “Harmaata valoa“.

No, liettualaisuus on kirjailijan ja kirjan kohdalla vähän niin ja näin. Sepetys on Yhdysvaltain kansalainen ja kirja perustuu hänen liettualaisen isosetänsä ja tämän perheen kohtaloon 1940-luvulla. Kirja alkaa Liettuasta, mutta päättyy kauas Siperiaan. Enää ei olla Euroopan keskellä vaan Aasiassa. Matkan myötä kirja muuttuu eloonjäämis-tarinaksi, jolla on yleispätevää inhimillistä merkitystä ja historiallista vastaavuutta monen muun pienen kansakunnan kohtalon kanssa. Kirjassa mainitaan moneen kertaan myös virolaiset ja latvialaiset. Pariin kertaan myös suomalaiset.

Itämeren kiertomatkan tässä vaiheessa en voi olla miettimättä Baltian maiden tarvetta menneisyytensä selvittämiseen. Ehkä nyt siihen on oikea aika. Kirja on hyvin kirjoitettu; tarina ja sen suomennos ovat ilmavia ja selkeitä. Tässäkin kirjassa yksilön näkökulma toimii yllättävän hyvin laajemman aiheen esittelyssä, mikäli  lukija ei ole turhan tarkka kaikista yksityiskohdista. Mutta kuka haluaisi lukea tällaisia kertomuksia? Sepetyksen kirja päättyy toiveeseen, että näistä asioista kerrottaisiin. Ei liene sattumaa, että Sofi Oksasen kustantamon uudelleen julkaisema Alexandr Solženitsynin “Gulag – Vankileirien saaristo“ perustuu samanlaiseen toiveeseen, että näistä luettaisin ja puhuttaisiin. Eikä unohdettaisi.

Identiteetin rakennusaineet: Isänmaa

Itämerellisyyden merkit: Kesämuistoja

 

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Harmaata valoa
Kirjailija: Ruta Sepetys

Alkuperäinen nimi: Between Shades of Grey
Suomentaja: Maria Lyytinen
Kustantaja: WSOY (2011)

Mian arvio: ****