Luin pitkästä aikaa Outi Pakkasen dekkarin, enkä ollut kovin vaikuttunut. ”Seuralainen” on mukiinmenevä, mutta ei sen enempää. 1990-luvulla Pakkasen dekkarit olivat minulle kirjavuoden valopilkkuja muutaman muun naisdekkaristin kirjojen lisäksi, mutta sain niistä jossain vaiheessa tarpeeksi. Tämän kirjan osuttua kohdalle ajattelin katsoa, löytyykö kipinä uudestaan. Ei löytynyt.
En yleensä lue muiden arvosteluja ennen kuin kirjoitan oman arvioni. Nyt tein poikkeuksen ja löysin ylistäviä arvioita tästä kirjasta. Niiden mukaan henkilögalleria oli kiinnostava ja juoni jännittävä. Minusta henkilöt olivat epäuskottavia ja juonen kehittely huteraa. Ainoa mistä olen samaa mieltä on Pakkasen oivallinen Helsinki-kuvailu taas tässäkin kirjassa. Ja varsinkin tässä, sillä osa tapahtumista sijoittuu minun kodistani kivenheiton päähän.
