Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stephen Fry. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stephen Fry. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kansallisaarteen nuoruudesta

Kirjahullulla on anglofiilis. Ja kun anglofiilis iskee, on saatava lääkettä. Koska matka Lontooseen ei ole nyt mahdollinen, eikä englantilaista hääkakkua ole tarjolla, on turvauduttava korvikkeeseen. Sellaisena toimii tee, digestive-keksit ja koomikko-kirjailija Stephen Fryn omaelämäkerta Moab is my Washpot. Onneksi sää on ollut viime aikoina sopivan anglinen eli harmaa, vetinen ja ankea.

Pieni kertaus Stephen Frysta lienee paikallaan. Tämä brittien kansallisaarteeksikin nimetty näyttelijä tunnetaan mm. rooleistaan P.G. Wodehousen Jeevesinä,  Oscar Wildena sekä komediasarjoista Musta kyy ja A bit of Fry and Laurie.  Lisäksi Stephen Fry on tehnyt useita dokumentteja sekä juontaa BBC:n suosittua tietokilpailua QI. Fry on myös kynäillyt kaksi elämäkertaa, näytelmäkäsikirjoituksia ja kuunnelmia sekä useita romaaneja (mm. täälläkin esitellyn The Liarin). Omien sanojensa mukaan Fry on maanis-depressiivinen varas ja patologinen valehtelija. Ja vielä juutalainen, homo ja ateisti, joka on viettänyt luottokorttivarkauden takia pienen pätkän elämästään nuorisovankilassa. Elämäkerralle riittää siis aineksia.

Brittiläisen kuivakkaa huumoria viljelevä Moab is my Washpot kattaa Fryn elämän ensimmäiset 20 vuotta keskittyen lähinnä koulukokemuksiin. Ylemmän keskiluokan vesa lähetetään seitsenvuotiaana yksityiskouluun, siis sellaiseen, jossa asutaan kummallisen nimisissä asuntoloissa, paitsi silloin kun ollaan lomalla kotona. Nykyäidin sydäntä tämä menneen maailman tapa kouraisee, mutta Fryn nuoruudessa ja sosiaalisessa asemassa vaihtoehtoa yksityiskoululle ei ollut.

The point is that my father had been to boarding school, my mother had been to boarding school, all the friends I had in the world went away to boarding school. It was what one did. It was Life as I knew it. A child of seven does not question such a circumstance: it’s the way of the world. If I had not been sent way I should have wondered what was wrong with me.

Rauhalliseen veljeensä verrattuna Stephen Fry on aina tuntenut olevansa hieman ongelmainen tapaus. Oman seksuaalisen suuntautumisen aiheuttama epävarmuus, kielellisestä lahjakkuudesta kumpuava nenäkkyys ja vuoristoradan tapaan vaihtelevat mielialat tekivät Fryn varhaisesta elämästä hankalaa. Kun valehteluun ja ylimielisyyteen taipuvainen älykkö ajautuu ongelmiin auktoriteettien kanssa ja erotetaan koulusta, ei syyttävä sormi  kuitenkaan osoita vanhempiin tai koulukäytäntöihin sellaisenaan.

Whether at boarding school, day school or at home with governesses and private tutors, I would have always been as screwed up as an unwanted letter from the Reader’s Digest.  

Stephen Fryn humoristisen koskettavaa elämäkertaa lukee ihan mielellään, joskin välillä kirjailijan ajatus harhailee ja punainen lanka katoaa. Brittiläisen yksityiskoulun arki on täynnä kimuranttia hierarkiaa ja erikoisia tapoja, mutta pohjimmiltaan kirjaa lukiessaan ei voi olla kuin toteamatta: pojat ovat poikia yksityiskoulussakin.

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Stephen Fry
Nimi: Moab is my Washpot
Kustantaja: Hutchinson (1997)

Lempeästi hullu arvio: ***

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Valehtelijan muotokuva


Brittiläisen koomikon, Stephen Fryn esikoisteos The Liar tekijänsä oloinen teos. Se on älykäs, huvittava ja veitsenterävä, aivan kuten Stephen Frykin.  Mutta kirja on myös hengästyttävä ja paikoitellen jopa hiukan pitkästyttävä. En valitettavasti kykene lukemaan kymmensivuista kuvausta krikettiottelusta. En sitten mitenkään. En vaikka melkein päälläni seisoin ja yritin.

Osa kirjan hienouksista, sisäpiirivitseistä ja satiirisista heitoista menee muutenkin auttamattomasti ohi, koska en ole mitenkään erityisen perehtynyt brittiläisen yläluokan sielunelämään tai Oxbridgeläiseen yliopistomaailmaan. Huumori on tämän lukukokemuksen perusteella jossain määrin kulttuurisidonnainen taitolaji, jonka täydellinen avautuminen vaatii saman kokemus- ja kulttuuritaustan. Mutta kyllä tämä kirja silti onnistuu tavoitteissaan ja naurattaa, koska parhaimmillaan Fryn viljelemä huumori on universaalia.

Kirja kertoo Adrian Healeystä, joka valehtelee pakonomaisesti kaikesta ja kaikille. Adrianin elämää seurataan yksityiskoulussa, Lontoon kaduilla ja Cambridgen kuvitteellisessa St. Matthewsissa. Omat käänteensä aiheuttaa Adrianin umpihomous, joka tuo kirjaan traagisiakin piirteitä. Adrian saa yliopistossa tutorikseen Donald Trefusiksen, joka näkee Adrianin valheiden lävitse paremmin kuin kukaan muu. Alkaa eräänlainen kissa-hiiri –leikki, joka kantaa läpi kirjan. Miksi Adrian valehtelee koko ajan? Onko mikään Adrianin itsestään kertoma asia totta? Onko Adrian sittenkin osa suurempaa valheiden verkostoa? Eksentrinen Donald Trefusis on muuten ihastuttava hahmo ja juuri sellainen kuin englantilaisen yliopistotyypin mieltää olevan tweed-takkeineen kaikkineen. Stephen Fry on muuten kirjoittanut vielä keskeneräisen kuunnelman Donald Trefusiksesta, joten tästä mainiosta hahmosta voi nauttia vielä jatkossakin.

Tavallisen peruskoulun ja lukion käyneenä voi muuten vain ihmetellä englantilaista yksityiskoulujärjestelmää, jossa herkimmässä iässä olevat pojat (tai tytöt) suljetaan saman katon alle useaksi vuodeksi ja yhteys vanhempiin katkeaa väistämättä. Mitä tämä mahtaakaan tehdä nuoren ihmisen mielelle? Mutta perinteet ovat tiukassa ja yksityiskoulu on edelleen parhain väylä parhaimpiin yliopistoihin ja vallankahvoihin. Tämä tietysti edellyttää, että vanhemmilla on varaa. Jos ei ole rahaa, ovat vallan portaat vaikeammin kiivettävissä. 

Jeeves and Wooster
Tähän loppuun vielä lähes pakollinen Jeevesin ja Woosterin hehkutus kuvan kera. Hugh Laurien ja Stephen Fryn Jeeves ja Wooster on maailman paras sarja. Tai ainakin se on maailman paras Jeeves ja Wooster. What ho!

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Stephen Fry
Nimi: The Liar (1991)
Kustantaja: Arrow Books 

Lempeästi hullu arvio: ***