Korttitalo

Oho, nuorisoa on ollut ennenkin. Ja se musiikki, all that jazz. Ensimmäisen maailmansodan kokeneen, kadotetun sukupolven ääni F. Scott Fitzgerald kuvaa kirjassaan ”The Great Gatsby” nuorten aikuisten menoa New Yorkin kupeessa Long Islandilla. Jazz-aika päättyi 1930-luvun suureen lamaan, mutta Fitzgeraldin kirjassa lamasta ei ole tietoakaan. Kirjan kertoja seuraa vierestä glitteratin juhlimista ja korttitalojen romahtamista niin yksilöiden, pariskuntien kuin suurten juhlaseurueidenkin kohdalla.

Kiinnostavasta aiheesta huolimatta en pitänyt kirjasta kovinkaan paljon. Yksi syy saattaa olla se, että luin kirjan englanniksi, ja minulta meni osa kuvailusta ohi. Katsoin sanakirjasta mitä tarkoittaa jaunty, sillä sitä käytettiin kirjassa usein, mutta kaikkea en viitsinyt tarkistaa. Toki ymmärsin suurimman osan ja toisaalta nautin vanhentuneesta kielestä, jossa gay ja snob tarkoittavat sitä mitä ne alun perin tarkoittivat. Samalla mietin sitä, miten sanojen käyttötarkoitus muuttuu, asia jota olemme sivunneet tässä blogissa aikaisemminkin.

Woody Allenin elokuvassa ”Midnight in Paris” seikkailee Ernest Hemingwayn lisäksi mm. F. Scott Fitzgerald ja Zelda-vaimo. Kirjahyllyssäni odottaa heidän suhdettaan käsittelevä kirja ”Yö on hellä”, ja ehkä palaan aiheeseen myöhemmin. Nyt jään odottamaan Great Gatsbyn uutta elokuvasovitusta. Trailerin perusteella elokuva näyttää oikein hyvältä. Kun katsoin trailerin uudestaan kirjan luettuani, ymmärsin kohtauksista paljon enemmän.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: The Great Gatsby (1925)
Kirjailija: F. Scott Fitzgerald
Kustantaja: Wordsworth Classics (1993)

Mian arvio: ** 1/2

Miksi kirjoittaa?

Kirjailijoilla on omat syynsä kirjoittaa.

Joku kirjoittaa säilyttääkseen mielenrauhansa.

If I don’t write to empty my mind, I go mad. (Lord Byron)

W. Somerset Maugham kirjoitti saadakseen lohtua.

Writing is the supreme solace. 

Joillakin kirjailijoilla on älyllinen peruste.

 I write to find out how much I know. The act of writing for me is a concentrated form of thought. (Don de Lillo)

Stephen King haluaa tuottaa lukijoilleen iloa.

All writing is about enriching the lives of those who will read your work, and enriching your own life, as well. 

Jotkut kirjailijat rakastavat sanoja.

I loved words. I love to sing them and speak them and even now, I must admit, I have fallen into the joy of writing them. (Anne Rice)

To me, the greatest pleasure of writing is not what it’s about, but the inner music that words make. (Truman Capote)

Hemingway taas pyrki yksinkertaisuuteen.

My aim is to put down on paper what I see and what I feel in the best and simplest way.

Joku haluaa pitää hauskaa.

Writing is the most fun you can have by yourself. (Terry Pratchett)

Mickey Spillane taas uskoi, että kirjailija on parhaimmillaan vanhempana.

If you’re a singer you lose your voice. A baseball player loses his arm. A writer gets more knowledge, and if he’s good, the older he gets, the better he writes.

Jollain on sanansa sanottavana.

You don’t write because you want to say something; you write because you’ve got something to say. (F. Scott Fitzgerald)

Judy Blumella on sisäinen pakko.

Those of us who write do it because there are stories inside us burning to get out. Writing is essential to our well-being.

Joku ei osaa muutakaan.

Writing is a dog’s life, but the only life worth living. (Gustave Flaubert)

Lukijalle sanat, lauseet ja tarinat ovat syitä tärkeämpiä. Mitä tekisimmekään ilman niitä? 

Lainausten lähteenä Flavorwire.