Kirjahullun jälkikasvua kyllästetään iltasaduilla ja
mielikuvitusmaailmoilla. Viime viikkoina on vierailtu mm. Petteri Kaniinin
metsässä, Uppo-Nallen sukelluskellossa ja Krokotiili-Genan ystävyyden majatalossa. Maagisen
kuusivuotispäivän lähestymisen kunniaksi päätimme, että jälkikasvu on vietävä
suurelle seikkailulle sinne ja takaisin. Ja sen jälkeen liidämme yhdessä
Nangijalaan. Arvaatteko kumpi jäi kesken, koska uni ei tullut silmään?
Tolkienin Hobitin jälkikasvu kuunteli alusta loppuun, vaikka
välillä hivuttautuikin hiukan lähemmäs lukijaa. Toki törmäsimme pelottaviin
peikkoihin, hiisiin, hämähäkkeihin, Klonkkuun ja Smaug-lohikäärmeeseen, mutta
pelko pysyi jännityksenä alusta loppuun. Yöunetkin kantoivat aamuun asti.
Eläytyminen Klonkun rooliin vei tosin kirjahullun äänen, mutta mielelläänhän
sitä uhraa ääntään lukemiselle, kun toinen hihkuu. Ja pyytää muuten vieläkin
Klonkkua kertomaan, että mitäs ssillä on tassskusssaaan.
Lindgrenin Veljeni Leijonamieli oli pienelle miehelle liikaa,
vaikka tarina imaisikin mukaansa. Ei niinkään se alun kuolema, vaan se yössä
väijyvä kavaltaja ja painostava tunnelma. Ehkä Leijonamieli kuuluu niihin
kirjoihin, jotka pitää lukea vasta sitten, kun osaa itse lukea. Sillä viisas kirja se
on, jollei jopa yksi parhaimmista.
Kirjat pähkinänkuoressa
Kirjailijat: J.R.R. Tolkien / Astrid Lindgren
Nimet: Hobitti eli sinne ja takaisin/ Veljeni Leijonamieli
Kustantajat: WSOY (1985) / WSOY (1973)
Suomentajat: Kersti Juva / Kaarina Helakisa
Lempeästi hullun pojan arvio: *****/jäi kesken
