Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Numminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Numminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Riittääkö Suomen voima, kysyi Ilta-Sanomat pari viikkoa sitten, tätä on vastassa itärajan takana. Artikkelissa listattiin Venäjän aseistusta, kuten ydinkäyttöisiä sukellusveneitä sekä tiedustelusatelliitteja, ja verrattiin sitä Suomen aseistukseen. Asetelma oli selvä. Onneksi Juha Nummisen uusimmassa kirjassa tästä asetelmasta saadaan monitasoisempi, kun venäläinen tiedustelu-upseeri komennetaan Suomeen huonontamaan maiden välejä sotatilaan saakka.

Nummisen kirja onnistuu aiheen käsittelyssä monessakin mielessä. Numminen saa esitettyä tämän nukkavierun, kylmän sodan aikaisen asetelman kiinnostavasti ja niin selvästi nykypäivään sitoen, että lukijaa melkein pelottaa. Ja kirja on jännittävä muutenkin. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että kirjassa viitattiin kahteen aikaisempaan kirjaan, kahteen itsenäiseen tarinaan 25 ja 17 vuoden takaa, jotka nyt yhdistyivät. Tämä kirja oli taattua Nummis-tyyliä ja hieno osoitus lankojen punomisesta yhteen.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Räjähdyspiste
Kirjailija: Juha Numminen
Kustantaja: Crime Time (2011)

Mian arvio: ****

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Humalaiset suviyössä

Kesä tuntui menevän ohitseni kaupungissa remontin keskellä, joten tartuin Frans Emil Sillanpään kirjaan Ihmiset suviyössä, jossa kuvataan monta ihmiskohtaloa yhden vuorokauden aikana. Tehdään töitä, juhlitaan. Juodaan alkoholia, saunotaan. Joku kuolee. Sattumalta telkkarissa esitettiin vähän aikaa sitten kirjan pohjalta tehty elokuva, mutta en katsonut sitä, sillä halusin lukea kirjan ilman ennakkonäkökulmaa, ja se kannatti. Elokuvassa nimittäin pääpariksi on nostettu nuori pari, joka kirjassa on vain yksi monista.

Luin kirjaa öisin sängyssä, ikkunaverhot ja ikkuna auki, katselin siitä näkyvää vaaleaa taivasta ja kuuntelin puutarhan ääniä. Tämä kaikki kesäiseen luontoon liittyvä on kirjassa kuvattu hyvin. Kirjan rakenne tuo mieleen nykyaikaisen elokuvan, jossa yhtäaikaisia tapahtumia tarkastellaan eri näkökulmista. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939 maalaisväestön ja heidän elämäntapansa kuvaamisesta. En ole lukenut Hurskasta kurjuutta tai Nuorena nukkunutta, mutta Ihmiset suviyössä oli parempi mitä odotin.

Toisesta kirjasta taas tiesin mitä odottaa, sillä olin 1990-luvulla lukenut Juha Nummisen dekkarin Se huutaa joka pelkää. Taas ajetaan Packardilla Suomen suvessa, mutta ajassa on menty eteenpäin kuukausi (elokuu) ja monta kymmentä vuotta. Vanha loistoauto, joka Sillanpään kirjassa oli herrasväen käyttöauto, on Nummisen kirjassa rikkaan suvun lemmikki. Siinä missä Sillanpään kirjassa suuret varallisuuserot ovat sääntö, nykypäivän kirjoissa ne ovat poikkeus. Numminen käyttää usein tätä poikkeusta taitavasti hyväkseen kuvaillessaan nousukkaita herkullisella tavalla (varsinkin kirjassa Kyyhkynen).

Packardin lisäksi näissä kahdessa kirjassa on paljon muutakin samaa. Myös Nummisen dekkarissa tehdään töitä, juhlitaan. Juodaan alkoholia, saunotaan. Joku kuolee. Rakenne voi olla rasittava, sillä Nummisella on tapana kertoa samanaikaisista tapahtumista jopa muutaman lauseen välein. Olin jättää ensimmäisen Nummiseni kesken juuri tästä syystä, mutta Nummisen dekkarit ovat liian hyviä kesken jätettäviksi. Kirjailijan toimittajatausta näkyy siinä, että murhien selvittelyn ohella seurataan aina myös uutisten kehittymistä.

Se huutaa joka pelkää on täynnä tapahtumia ja näin uudelleen luettuna käänteitä oli ehkä liikaa. Vaikka Vanhan Rauman puutalot on sympaattisesti kuvattu, niin esimerkiksi Rauman giäl ei saa kirjassa huomiota. Ihmiset suviyössä puolestaan keskittyy pienten tapahtumien, kuten järvessä soutamisen ja huopaamisen, tarkkaavaiseen kuvailuun. Sillanpään vanhahtavaa kieltä oli nautinto lukea. Oivalsin, että moni suomalaisten nykyisistä sukunimistä tarkoittaa oikeasti jotain maatalouteen liittyvää. Samoin uutta oli se, että maar-liitteen voi liittää myös verbin vahvistukseksi. Kyllä maar.

Kirjat pähkinänkuoressa

Nimi: Ihmiset suviyössä
Kirjailija: Frans Emil Sillanpää
Kustantaja: Otava (1934)
Mian arvio: ****

Nimi: Se huutaa joka pelkää
Kirjailija: Juha Numminen
Kustantaja: WSOY (1995)
Mian arvio: ** 1/2