Itämerta myötäpäivään. Etappi VI: Tapaus Latvia.

Maakuva muodostuu useiden tiedonlähteiden pohjalta alkaen koulutuksesta ja kokemuksesta. Tämän vuoksi maakuvan rakentajat kiinnittävät huomiota koulukirjoihin ja muihin tietokirjoihin sekä kaunokirjallisuuteen. Mitä koululaisille opetetaan meistä? Onko Encyclopedia Britannicassa faktat kohdallaan? Minkälaisen kuvan suositut kirjat antavat? Tekeekö Henning Mankelin ”Riian verikoirat” vääryyttä latvialaisille? Esimerkkejä on vaikka kuinka.

Yksittäisen ihmisen maakuvan muodostumisessa henkilökohtainen kokemus on tärkeää (pitikö lentoasemalla jonottaa tuntikaupalla?), mutta suuren yleisön kohdalla joukkotiedotusvälineillä on keskeinen merkitys. Kansainvälinen media ja siellä elävät käsitykset muokkaavat maakuvia, sillä tuskin kukaan meistä jaksaa tutkia uutisia pintaa syvemmältä. Tähän kohtaan pureutuu Helsingin Sanomien entisen Baltian kirjeenvaihtajan, Jukka Rislakin teos ”Tapaus Latvia”, joka osoittaa kymmeniä lehtiartikkeleita ja kokonaisia kirjoja, jotka perustuvat mis- tai disinformaatioon. Kirjan lähtökohta on se, että Latvian kuva maailmalla on huonompi kuin pitäisi.

En viitsinyt perehtyä Latvian omaan kaunokirjallisuuteen, mikä tavallaan olisi ollut tämän Itämeren kiertomatkan tarkoitus, mutta suosittelen muille lukijoille suurempaa viitseliäisyyttä. Maakuva on minulle tuttu aihe, mutta silti tämä kirja on melko raskas. Latvian (maakuvan) kipupisteet käydään kirjassa perusteellisesti läpi, ja vaikka ymmärränkin tarpeen saada oma ääni kuuluviin, en ole varma, onko tällainen kirja siinä oikea ratkaisu – vaikka tarkoitus hyvä onkin.

Identiteetin rakennusaineet: Kansainvälinen media.

Itämerellisyyden merkit: -

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Tapaus Latvia – Pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena
Kirjailija: Jukka Rislakki
Kustantaja: Vastapaino (2007)

Mian arvio: asian harrastajille