Olen otollista lukijakuntaa luonnontieteitä käsitteleville seikkailuille ja minut on helppo vakuuttaa dinosauruksista ja vaikka mistä, mutta "Micron" tekninen puoli ei tyydyttänyt edes minunlaistani humanistia. Kirjassa käytetty teknologia näyttää vaivaavan myös Prestonia, joka yrittää parhaansa mukaan lakaista siihen liittyviä ongelmia maton alle. Ehkä Crichtonilla oli ollut ratkaisut mielessään, sillä on vaikea uskoa, että hän olisi päästänyt näin puolitekoista kirjaa käsistään.
Kirjan idea on kiinnostava, joskaan ei ihan uusi. Kirjassa ympäröivää luontoa tutkitaan lähietäisyydeltä ja se avaa aivan uusia näkökulmia maailmaan. Henkilögalleria on melko kaavamainen, mikä ei sinällään haittaa. Aivan kuin vitsinä mukaan on heitetty postmoderni teoreetikko, jonka mukaan kaikki todellakin on suhteellista. Tarinan kehittely on väkinäistä. Vaikka maaliin asti päästäänkin, niin matkalla on ollut niin paljon selittelyn makua, että kirjan hyvät puolet katoavat kuin hyönteiset viidakkoon.
Onnistuneen (tekno)trillerin kirjoittaminen on taitolaji. Täydelliseen opukseen en ole vielä törmännyt, mutta aika hyviin, keskinkertaisiin ja huonoihin sitäkin useammin. Usein ongelmana on ontuva loppu, päälleliimatut teoriat ja kökkö henkilögalleria. Ongelmista huolimatta huomaan lukevani tämän viihdyttävän lajityypin kirjoja säännöllisesti.
VastaaPoista