Miss Eurooppa

Zeus-jumala ryösti valkoisen härän muodossa Foinikian kuninkaan tyttären Europan ja ui Europa-neito selässään Kreetan saarelle. Siellä heille syntyi Minos, joka rakensi labyrintin, mutta se on jo toinen juttu. Eurooppa-sanan alkuperä ja paljon muuta löytyy Antiikin tarinoista.

Google-kuvahaulla löytyy paljon taideteoksia tästä aiheesta.

Kummitusjuttu

Kirjahullu ei myönnä uskovansa kummituksiin, mutta pitää kunnon kummitusjutuista. Mielellään sopivan pelottavista. Sellaisista, joita lukiessaan voi tuntea pientä painostavaa tunnetta selkäpiissään, mutta jotka eivät vie yöunia. Hyytävää kauhua kirjahullu ei hae kirjallisuudesta, eikä sen puoleen elokuvistakaan.

Susan Hillin The Woman in Black on kummitustarinoiden klassikko, vaikkei kovin vanha olekaan (kirja on vuodelta 1983). Se kertoo nuoresta asianajajasta, Arthur Kippsistä, joka saa toimeksiannon koskien edesmennyttä ja eksentristä rouva Drablowta. Pahaa-aavistamaton Kipps matkaa Englannin itärannikolle syrjäiseen Crythin Giffordin kylään selvittämään rouvan papereita. Kippsille vihjataan alusta alkaen, ettei rouva Drablow saati hänen omistamansa Eel Marshin talo ole kyläläisten suosiossa. Taloon ja rouvaan liittyy jokin synkkä salaisuus, mutta kukaan kyläläisistä ei tietenkään kerro Kippsille mitään. Kun Kipps näkee rouva Drablown hautajaisissa aavemaisen mustiin pukeutuneen naisen, jota kukaan muu ei myönnä nähneensä, on asianajaja ymmärrettävästi ymmällään, mutta päättää silti jatkaa työtään. Vähitellen Eel Marshin talon ahdistava menneisyys alkaa paljastua miesparalle kohtalokkain seurauksin.

Susan Hillin The Woman in Black on melko onnistunut versio perinteisestä kummitustarinasta. Tunnelma on synkeän painostava, muttei kuitenkaan turhan ahdistava. Kirjan sankari on sympaattinen ja jotenkin sopivasti pihalla. Kyläläiset ovat umpimielisiä, kuten kuuluukin. Kirjassa kuvailtu kostean kylmä meri-ilma saa lukijan vetämään peiton korvilleen ja nauttimaan hieman lisää lämmittävää teetä.

Kirjasta on tehty vastikään samanniminen elokuva, jota tähdittää Harry Potter –tähti Daniel Radcliffe ja josta vastaa legendaarinen Hammer-yhtiöt. Kyseinen elokuvastudiohan tehtaili goottilaista kauhua 1950-luvulta aina 1970-luvulle asti. Kohtuullisia arvioita tämä filmatisointi tuntuu saaneen, joten katsoahan se pitää. Kunhan ehtii.

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Susan Hill

Nimi: The Woman in Black

Kustantaja: Hamish Hamilton (1983)

  

Lempeästi hullu arvio: ***-

Kumpi ja kampi tappelivat

Toisen maailmansodan jälkeinen Italia, pieni kylä jossa kirkkoherra ja kommunistinen pormestari ottavat mittaa toisistaan, tuntuu melko kaukaiselta aiheelta. Kyseessä ovat suositut ja ”rakastetut” Don Camillo –kirjat, joita on käännetty monille kielille ja joista on tehty elokuvia. Googlettamalla löytyi jopa monta Don Camillo –ravintolaa ympäri maailmaa, lähin niistä Kuopiossa.

Luin varsinaisen sarjan viimeisen teoksen, Toveri Don Camillon, jossa Isä Camillo ja hänen vastaparinsa, pormestari Peppone matkustavat 1960-luvulla italialaisten kommunistien kanssa Neuvostoliittoon ihailemaan sen saavutuksia. Vakaumuksellisten kommunistien silmiä on vaikea aukaista ja päätä kääntää, vaikka Isä Camillo tekee parhaansa.

Kirja on nokkela ja hauskakin, kun seurueelle esitetään sovhoosi tai kolhoosi toisensa perään ja aina välillä käydään traktoritehtaassa. Toisaalta kirjan henkilöt joutuvat kommunikoimaan kieli keskellä suuta samoin kuin isännätkin. Tuskin tällainen syvään juurtunut pelko on naurattanut niitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat joutuneet elämään sellaisissa oloissa. Ehkä ne toiset Don Camillo -kirjat ovat hauskempia.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Toveri Don Camillo
Kirjailija: Giovanni Guareschi
Alkuperäinen nimi: Il Compagno Don Camillo
Suomentaja: Ulla-Kaarina Jokinen
Kustantaja: WSOY (1964)

Mian arvio: **

Kiellettyjä hedelmiä

Minutkin kihlattiin kehdossa. Kolme muslimityttöä katoaa Espoossa ja neljäs löytyy kuolleena. Vanha tuttumme, ylikomisario Maria Kallio alkaa selvittää maahanmuuttajatyttöjen tapauksia. Leena Lehtolaisen uusin dekkari on taattua mariakalliokamaa punk- ja sateenkaari-viittauksineen, tosin tällä kertaa punkkia on enemmän sillä tämä tarina ei anna tilaisuutta muistuttaa homojen oikeuksista.

Monikulttuurisesta Suomesta on vaikea kirjoittaa. Tässä blogissa on aikaisemmin arvosteltu Anja Snellmanin Parvekejumalat ja Jari Tervon Layla, ja tämä kirja käsittelee samoja asioita. Lehtolainen kritisoi ja ymmärtää suomalaista ja vieraita kulttuureita niin paljon että mistään ei saa otetta. Toisaalta tämä näyttää ainoalta tavalta kuvata nyky-yhteiskuntaa. Dekkarin juoni kuitenkin sotkeutuu poliittiseen korrektiuteen niin, että ratkaisut jäävät pyörimään paikoilleen.

Annan kuitenkin Maria Kallion paluulle kaksi ja puoli tähteä, sillä oli mukava lukea mitä tutuille henkilöille kuuluu. Tässä suhteessa kirja oli iloinen yllätys. Ensimmäisestä murhastani on paljon aikaa ja minä ja monet muut olemme seuranneet Maria Kallion vaiheita poliisikoulusta saakka. Muutaman vuoden päästä voin toivottavasti samalla tavalla katsoa, mitä AnnikaBengtsonille kuuluu.

Kirja pähkinänkuoressa


Nimi: Minne tytöt kadonneet
Kirjailija: Leena Lehtolainen
Kustantaja: Tammi (2010)

Mian arvio: ** 1/2


These Are Your Kids on Books

Lukeminen (lapsille) kannattaa aina.

Maallisen mammonan metsästäjät

Jos ei ole vielä käynyt ilmi, niin kirjahullu ei ole mikään taloustieteilijä tai pörssihai, vaikka joutuukin päivittäin soveltamaan kotioloissa taloustieteitä. Kyse on tosin vähän toisen kaliiberin kotitaloustieteestä, johon liittyy mm. porkkanoita ja mössöjä. Kotitaloustieteen vastapainoksi kirjahullu tarttuikin mielenkiinnolla pörssimaailmaan sijoittuvaan trilleriin, eikä voi sanoa tulleensa kauhean paljon viisaammaksi, mutta viihdytetyksi kuitenkin.  

Robert Harrisin The Fear Index vie lukijan mystisten hedgerahastojen ja matemaattisten  algoritmien maailmaan, joita on vaikea selittää, kun ei oikein osaa. Riittänee, jos kerrotaan, että näiden rahastojen tarkoituksena on minimoida taloudelliset riskit, maksimoida voitto ja tehdä asiakkailleen isot kasat rahaa. Tai jotain sen suuntaista. Ollaan siis suurten riskien ja maallisen mammonan maailmassa, jossa miljoona on taskurahaa ja hiekkalaatikolla leikkivät isot pojat ja tytöt.

The Fear Index kertoo Alex Hoffmanista, CERNin entisestä fyysikosta, joka johtaa Genevestä käsin omaa hedgerahastoaan yhdessä kollegansa kanssa. Hoffmanin kehittämä VIXAL-4 -algoritmi on täydellinen ohjelma, joka analysoi mm. markkinoilla leviävää pelkoa ja paniikkia ja tekee siinä samalla suuria voittoja rahastolle. Alex Hoffman on sisäänpäin kääntynyt nero, joka suojelee yksityisyyttään vimmaisesti. Kun Hoffmanin kimppuun hyökätään hänen kotonaan, ajautuu eksentrinen miljardööri epäilyn, pelon ja vainoharhaisuuden oravanpyörään, josta ei ole helppoa ulospääsyä. 

The Fear Index on Robert Harrisin kahdeksas romaani. Kirja on ihan mukiinmenevä trilleri, muttei ihan pysty lunastamaan kiinnostavalle aiheelle asetettuja odotuksia. Aineksia on vaikka mihin, mutta toteutus hiukan ontuu, eikä tarina oikein jaksa kantaa loppuun asti. Harmi sinällään, koska aihe on mitä ajankohtaisin.

Politiikan toimittajana BBC:llä aloittanut Harris on muuten naimisissa Nick Hornbyn siskon kanssa. Jos vaikka jotakuta juorupuoli sattuisi kiinnostamaan.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: The Fear Index

Kirjailija: Robert Harris

Kustantaja: Hutchinson (2011)

Lempeästi hullu arvio: ***-

Väkivallan vihollinen

Poliisin työssään Olli Repo törmää väkivallan monenlaisiin muotoihin ja yrittää tehdä asiat oikein mitä tulee ”asiakkaisiin” tai kollegoihin tai omaan perheeseen. Useinkaan sellaista ei arvosteta. Maailma on muuttunut Agatha Christien ajoista. Marko Kilpi kuvaa hyvin väkivallan nykyisiä muotoja: välinpitämättömyyttä, julkisuushakuisuutta ja painostamista. Väkivaltaan voi nykypäivänä törmätä koulussa tai kauppakeskuksessa.

Kieli on ilmavaa ja sattumia on sopivasti, niin että kerronta on sujuvaa. Vähän ahdistava tunne kuitenkin jäi, kun Kilpi muistuttaa monessa kohtaa siitä, kuinka pienestä ihmisen elämä voi olla kiinni.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Kadotetut

Kirjailija: Marko Kilpi

Kustantaja: Gummerrus (2009)

Mian arvio: ***