sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vakoilijan sielunelämästä


En tiedä teistä, mutta kirjahullua fiktiivisen vakoilun maailma kiehtoo salanimillään, salajuonillaan ja salakielillään. Liekö kyse nostalgiasta vai mistä, mutta kylmän sodan kahtiajakautuneessa vainoharhassa on jotain kylmänviileää menneen maailman tenhoa.

John le Carrén klassikkoteos Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja olisi saattanut olla perinteistä agenttitoimintaa aiheensa perusteella, mutta tässä teoksessa ollaan lähempänä Tsehovia kuin Flemingiä. Kirjan keskiössä on George Smiley, eläkkeelle potkittu brittiläisen MI6:n vanha kettu. Smiley kutsutaan takaisin palvelukseen selvittämään MI6:n johtoon soluttautunutta myyrää. Pitkällä kokemuksella, stoalaisella mielenlaadulla ja terrierin sinnikkyydellä varustettu Smiley tarttuu tehtävään, jossa epäilyksen alla on neljä kunniallista kollegaa. Lukija viedään matkalle kohti vakoojan sisimpää, joka on rakennettu vainoharhasta, epäilystä, nöyryytyksestä ja yksinäisyydestä. Pohjimmiltaan kirjassa ei ole niinkään kyse vakoilusta, vaan ihmisyydestä, ystävyydestä, petoksesta, ahneudesta ja kunnianhimosta. Voiko ystävyys kestää petoksen? Entä mikä on kunnianhimon ja ahneuden hinta?

MI6:n palveluksessa itsekin ollut John le Carré tuntee aiheensa perinpohjin ja vakuuttaa lukijansa. Kirja pohjautuu le Carrén kokemuksiin Cambridgen kaksoisagenttiviisikon jäljillä. Tosielämän kaksoisagenteista tunnetuin, Kim Philby, vakoili Neuvostoliiton laskuun 30 vuotta, ennen kuin paljastui. Philby loikkasi sittemmin henkiseen isänmaahansa, jossa asui vuosikymmeniä aina kuolemaansa saakka.

Kirjasta on vastikään tehty erinomainen elokuva, jonka pääosassa loistaa Gary Oldman. Suosittelen elokuvaa psykologisen trillerin ystäville. Räjähdyksiä, lähitaisteluita tai takaa-ajoja on tältä elokuvalta turha odottaa.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Tinker, tailor, soldier, spy)
Kirjailija: John le Carré
Suomentaja: Eero Mänttäri
Kustantaja: Tammi (1974)

Lempeästi hullu arvio: ****+

3 kommenttia:

  1. Pitäisi ehkä antaa leffalle toinenkin mahdollisuus. Puolivälissä olin niin sekaisin siitä, kuka oli kukin ja tekemässä mitä, että homma jäi kesken. Sen verran pitkäveteinen tapaus kuitenkin oli, ettei lainkaan houkutellut tarttumaan kirjaan (joka on pölyttyneenä kirjahyllyn takanurkassa).

    Tekstisi perusteella kirjassa olisi aineksia vaikka mihin, ja aikakausi todellakin on kutkuttava, mutta luulenpa, että tämä tiiliskivi saa vielä odottaa vuoden jos toisenkin. Mutta en sittenkään vielä laita kiertoon.

    VastaaPoista
  2. Tuota, tuota. Aihe on kiinnostava mutta elokuva oli tylsyyden huipentuma.

    ***varo juonipaljastuksia***

    Joku mies polttaa tupakkaa. Monta miestä polttaa tupakkaa. Joku mies kävelee. Joku ehkä ottaa muutaman juoksuaskeleen. Kaikki polttavat tupakkaa.

    ***juonipaljastukset päättyvät tähän***

    VastaaPoista
  3. Hih! Arvelinkin, että tämä elokuva jakaa mielipiteitä.. No, onneksi elokuvateollisuus tuottaa elokuvia jokaiseen makuun ja vauhdin kaipuuseen.

    Itse viihdyin elokuvan parissa, mutta ei sitä toki voi toiminnalliseksi väittää. Toisaalta maailma on täynnä vauhdikkaita elokuvia, joita katsoessa minulle tulee aina uni.

    Jos kaipaa räjähtävää toimintaa ja nopeaa juonenkuljetusta, kannattaa myös kirja jättää väliin.

    VastaaPoista