Itämerta myötäpäivään. Etappi VI: Tapaus Latvia.

Maakuva muodostuu useiden tiedonlähteiden pohjalta alkaen koulutuksesta ja kokemuksesta. Tämän vuoksi maakuvan rakentajat kiinnittävät huomiota koulukirjoihin ja muihin tietokirjoihin sekä kaunokirjallisuuteen. Mitä koululaisille opetetaan meistä? Onko Encyclopedia Britannicassa faktat kohdallaan? Minkälaisen kuvan suositut kirjat antavat? Tekeekö Henning Mankelin ”Riian verikoirat” vääryyttä latvialaisille? Esimerkkejä on vaikka kuinka.

Yksittäisen ihmisen maakuvan muodostumisessa henkilökohtainen kokemus on tärkeää (pitikö lentoasemalla jonottaa tuntikaupalla?), mutta suuren yleisön kohdalla joukkotiedotusvälineillä on keskeinen merkitys. Kansainvälinen media ja siellä elävät käsitykset muokkaavat maakuvia, sillä tuskin kukaan meistä jaksaa tutkia uutisia pintaa syvemmältä. Tähän kohtaan pureutuu Helsingin Sanomien entisen Baltian kirjeenvaihtajan, Jukka Rislakin teos ”Tapaus Latvia”, joka osoittaa kymmeniä lehtiartikkeleita ja kokonaisia kirjoja, jotka perustuvat mis- tai disinformaatioon. Kirjan lähtökohta on se, että Latvian kuva maailmalla on huonompi kuin pitäisi.

En viitsinyt perehtyä Latvian omaan kaunokirjallisuuteen, mikä tavallaan olisi ollut tämän Itämeren kiertomatkan tarkoitus, mutta suosittelen muille lukijoille suurempaa viitseliäisyyttä. Maakuva on minulle tuttu aihe, mutta silti tämä kirja on melko raskas. Latvian (maakuvan) kipupisteet käydään kirjassa perusteellisesti läpi, ja vaikka ymmärränkin tarpeen saada oma ääni kuuluviin, en ole varma, onko tällainen kirja siinä oikea ratkaisu – vaikka tarkoitus hyvä onkin.

Identiteetin rakennusaineet: Kansainvälinen media.

Itämerellisyyden merkit: -

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Tapaus Latvia – Pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena
Kirjailija: Jukka Rislakki
Kustantaja: Vastapaino (2007)

Mian arvio: asian harrastajille

Päin mäntyä

Aleksis Kiven päivän kunniaksi lainasin kirjastosta Mauri Kunnaksen ”Seitsemän koiraveljestä” ja lokakuun illat ovat kuluneet rattoisasti sitä lasten kanssa lukiessa. En pidä kaikista Kunnaksen kirjoista, mutta tämä on oikein hyvä sekä tekstin että kuvituksen puolesta. Nautin ihanista mäntymetsistä ja lapset nauttivat seitsemän veljeksen seikkailuista. Kirjassa on tuttuja Kiven runoja kuten Voimalla seitsemän miehen ja oma suosikkini Oravan laulu. Kieli on hersyvää ja lapsia naurattaa ääneen varsinkin Juhanin ja Pikku-Eeron sanailu.

Mikäli seuraava sukupolvi löytää Aleksis Kiven, se voi olla suurelta osin juuri Mauri Kunnaksen ansiota.

Kaikki on suhteellista

Kuolemakaan ei estä Michael Crichtonin kirjoja ilmestymästä. Vuonna 2008 kuolleen menestyskirjailijan keskeneräisen käsikirjoituksen viimeisteli Richard Preston. Prestonin "Cobra Event" oli sekä minun että Bill Clintonin mielestä uskottava ja jännittävä, joten luulisi että Preston sopii Crichtonin teknotrillerin kanssakirjoittajaksi. Lopputulos ei kuitenkaan tee kummallekaan kirjailijalle oikeutta.

Olen otollista lukijakuntaa luonnontieteitä käsitteleville seikkailuille ja minut on helppo vakuuttaa dinosauruksista ja vaikka mistä, mutta "Micron" tekninen puoli ei tyydyttänyt edes minunlaistani humanistia. Kirjassa käytetty teknologia näyttää vaivaavan myös Prestonia, joka yrittää parhaansa mukaan lakaista siihen liittyviä ongelmia maton alle. Ehkä Crichtonilla oli ollut ratkaisut mielessään, sillä on vaikea uskoa, että hän olisi päästänyt näin puolitekoista kirjaa käsistään.

Kirjan idea on kiinnostava, joskaan ei ihan uusi. Kirjassa ympäröivää luontoa tutkitaan lähietäisyydeltä ja se avaa aivan uusia näkökulmia maailmaan. Henkilögalleria on melko kaavamainen, mikä ei sinällään haittaa. Aivan kuin vitsinä mukaan on heitetty postmoderni teoreetikko, jonka mukaan kaikki todellakin on suhteellista. Tarinan kehittely on väkinäistä. Vaikka maaliin asti päästäänkin, niin matkalla on ollut niin paljon selittelyn makua, että kirjan hyvät puolet katoavat kuin hyönteiset viidakkoon.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Micro
Kirjailija: Michael Crichton ja Richard Peston
Kustantaja: Harper (2012)

Mian arvio: ** +

Onnellisuus on suhteellista

Lisää ajattelemisen aihetta: This isn't Happiness