Ainoa kiinnostava kohta kertomuksessa oli toisen maailmansodan päättyminen ja se, minkälaisessa tilanteessa erilaiset ihmiset olivat silloin. Sota ei ollut mustavalkoinen edes Saksassa. En tiedä, yrittääkö Böll kirjoittaa saksalaiselle yhteiskunnalle vastuuvapautta Lenin kautta, Lenin, joka kaikista sotaan liittyvistä vaikeuksista huolimatta oli niin tietämätön ympäröivästä maailmasta, että halusi sodan lopulla lainata kielletyn kirjailijan teoksen:
Leni jälleen kirjastossa, missä muuan virkailija vielä oli työssä, hänen onnekseen melko järkevä vanhahko nainen, joka repi tilauslipun, vei Lenin heti syrjään ja nuhteli häntä samalla tavalla kuin ylinunna --. Leni oli kuitenkin jälleen sitkeä. Vanhahko kirjastovirkailija ilmeisesti huomasi, että hän ei ollut provokaattori, vei hänet syrjään ja selitti hänelle tarkasti ja yksityiskohtaisesti, että Kafka oli juutalainen ja kaikki hänen kirjansa kiellettyjä ja poltettuja ja niin edelleen, ja varmasti Leni pisti väliin kaiken kumoavan huomautuksensa: ”Entä sitten?”, jolloin tuo nainen tässä myöhäisessä vaiheessa perusteellisesti selitti hänelle, mikä oli natsien suhde juutalaisiin -- ja Leni oli kauhistunut tullessaan luokseni. Hän oli vihdoinkin käsittänyt jotakin asioista.
Identiteetin rakennusaineet: Baltiasta saakka kirjojen yhteinen nimittäjä on ollut toinen maailmansota ja tämä aihe alkaa käydä melko tylsäksi.
Itämerellisyyden merkit: Itämeri ei ole kaikille rantavaltioille yhtä tärkeä. Kirja tapahtuu Reinin
rannalla ja muistuttaa siitä, että Saksa sijaitsee keskellä Eurooppaa ja sillä
on intressejä moneen suuntaan.
Nimi: Nainen ryhmäkuvassa
Kirjailija: Heinrich Böll
Kirjailija: Heinrich Böll
Alkuperäinen nimi: Gruppenbild mit Dame
(1971)
Suomentaja: Kai Kaila
Kustantaja: Otava (1972)
Suomentaja: Kai Kaila
Kustantaja: Otava (1972)
Mian arvio: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti