Kirjahyllykeskustelussa on jo todettu, että loputtomasti ei kirjoja kotiin mahdu. Olenkin vähitellen pyrkinyt evoluoitumaan kirjahullusta lukutoukaksi niin, että fyysisiä kirjoja ei tulisi jatkuvasti lisää. Pyrin lukemaan kirjani Kindlellä, lainaamaan kirjastosta ja kavereilta, ja olen alkanut myös vähitellen luopua kirjoistani.
Harrastaako kukaan bookcrossingia? Idea vapautetuista kirjoista on mielestäni loistava, mutta en jaksa innostua ylenmääräisestä verkostoitumisesta myös tällä elämän alueella. Voisin hyvin jättää kirjoja löydettäväksi, mutta en ole kiinnostunut seuraamaan niiden kohtaloa. Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta vielä en ole krossausta kokeillut.
Olen viime aikoina alkanut antaa kirjojani lahjaksi. Tykkään antaa lahjoja, mutta en halua saattaa lahjan vastaanottajaa kiusalliseen tilanteeseen ("mitä se nyt noin, pitääkö mun antaa sille kans jotain?"). Siispä olen antanut omasta hyllystäni lahjaksi kirjan, josta uskon lahjansaajan pitävän. Käytetyllä kirjalla ei ole juurikaan rahallista arvoa, joten siinä on ihan oikeasti ajatus tärkein. Kun annan pois itselleni tärkeän kirjan, annan kuitenkin toiselle jotakin arvokasta. Kirjan uusi omistaja saattaa löytää itselleen jotakin uutta, mihin ei olisi muuten törmännyt, ja minun hyllyyni tulee uuden kirjan mentävä aukko.
Lastenkirjoja meille tosin tulee koko ajan lisää, etenkin kun keksin loistavan lahjomistavan, anteeksi, siis kannustimen: tytär lakkasi saman tien herättämästä minua yöllä (etsimään unikaveria, vilkkuvaa valoa, parempia unia, jne.) kun lupasin tarran aina kun nukkuu koko yön omassa sängyssään, ja viiden tarran jälkeen uuden kirjan.
Kun meillä oli viimeksi lastenkutsut, järjestin lelunkierrätyksen samalla: kukin lapsi toi mukanaan käytetyn lelun lahjapaketissa (ehjän, noin 5 euron arvoisen tavaran), ja lähtiessään jokainen pieni vieras sai itselleen yllätyspaketin. Osassa paketeista oli kirjoja, ja ensi kerralla tämän voisikin järjestää kirjavaihtona.
Ja ei kun paketoimaan seuraavaa kirjalahjaa!
