tiistai 22. maaliskuuta 2011

Sanat ovat meriä, jotka on täytetty merkitysten kaloilla

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin paperin luonnollisen kielen käsittelystä tietokoneella. Lähtökohta oli konekääntäminen ja koneellinen sisällön analyysi. Älkää vielä innostuko, sillä laitan tähän vain lyhyen pätkän, sellaisen, jota toivon muiden kirjallisuuden ystävien joskus miettivän.
***
Kone ei voi oppia ja ymmärtää kieltä samalla tavalla kuin ihminen. Kun ihmiskääntäjä lukee ja ymmärtää lukemansa ennen kuin kääntää tekstin toiselle kielelle, tietokone laatii käännöksen kielen rakennetietojen ja merkitystietokantojen perusteella.

Kielen rakenteita pystytään varsin hyvin mallintamaan ja merkityksiäkin voidaan ohjelmoida. Konekäännin on kehittynyt sana sanalta -käännöksestä, joka tuotti sellaisia helmiä kuin Voi Luoja! Butter Creator! Merkityksen esittäminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin ehkä odotettiin. Konekääntämisen tavoitteena onkin riittävä ymmärrys, jolloin ohjelma kykenee tuottamaan oikean ja laadukkaan käännöksen.

Laatu on tässä ymmärrettävä eri tavalla kuin kaunokirjallisuuden kohdalla. Günter Grassin luottosuomentaja Oili Suominen kertoi seminaareista, joita Grass järjestää eri maista tulleille kääntäjille kulloinkin ajankohtaisesta kirjastaan. Näissä seminaareissa keskustellaan tekstistä ja kuunnellaan lauserytmiä, kun Grass lukee tekstiään ääneen. "Rytmihän on Grassin kääntämisessä a ja o", sanoo Suominen. (HS 1.10.1999)

On vaikea kuvitella koneen koskaan panostavan kielen vivahteisiin ihmisen tavoin saatikka kuuntelevan lauserytmiä. Kone ei ymmärrä tekstiä eikä sen tarkoitusperiä kuten ihminen. Ihminen ei näe tekstissä vain erillisiä sanoja ja lauseita, vaan mm. erilaisia tyylikeinoja ja intertekstuaalisia viittauksia.

Inhimillisen kääntäjän implisiittistä tietoa on vaikea eristää ja esittää symbolisesti. Arkitietomme yhteen kuuluvista asioista ja tavanomaisesta tapahtumien kulusta helpottaa diskurssin ymmärtämistä. Ihmiselle teksti ei ole vain lausejoukko vaan esimerkiksi romaani tai asiakirja tai uutinen tai mainos.
***
Tekstin otsikko on tietääkseni viittaus Pentti Saarikoskeen, mutta en ole pystynyt paikallistamaan sitä. Olisin todella iloinen, mikäli joku lukija osaisi antaa otsikolle lähdeviitteen.

Olisi myös hauska kuulla kokemuksia nykypäivän konekäännöksistä.

6 kommenttia:

  1. Pakko onnitella loistavasta kuvavalinnasta!! Paul Klee on jotain ihan muuta. Ja tuo otsikkokin on valtavan osuva. En kykene valitettavasti auttamaan Saarikoski-spekulaation kanssa, mutta toivottavasti joku osaa.

    En ole pahemmin tutuustunut konekäännöstematiikkaan, mutta on jotenkin vaikea kuvitella, että kone pystyisi kääntämään ihmiskielen vivahteita ja merkityksiä. Luen itse tällä hetkellä Stephen Fryn kirjaa, joka on täynnä brittiläiseen yksityiskoulu- ja yliopistomaailmaan liittyviä sanaleikkejä ja intertekstuaalisia viittauksia. En usko, että kone kykenisi tavoittamaan kyseisen kirjan leikkisää sanakikkailua.

    Voidaanko huumoria ylipäätään tavoittaa konekäännöksissä? Enkä tässä tarkoita tahatonta huumoria, joihin esimerkiksi google-kääntäjän kanssa puuhattuaan epäilemättä törmää.

    VastaaPoista
  2. Ystäväpiirissäni on paljon kääntäjiä, eikä heistä kukaan ole huolissaan tarpeellisuutensa puolesta. Konekäännökset ovat edelleen kaukana siitä, mihin ihminen kykenee leikitellessään merkityksillä ja merkillisyyksillä.

    Käännöskoulutuksen läpikäyneenä voin myös kertoa, että erittäin harva kääntäjä kykenee työstämään kaunokirjallisuutta kielestä toiseen. Työ on ennemminkin uudelleen kirjoittamista ja syvää eläytymistä, lähempänä runoilua tai sanoittamista kuin asiakirjojen kääntämistä. Vaikka haaveilinkin kaunokirjallisuuden kääntämisestä, tiedän ettei minusta ole siihen. Se on aivan oma ja oikea taiteenlajinsa, ja olen iloinen siitä että Mia nostit Suomisen esiin.

    Kun lukiessa ei tule ajatelleeksi että kirja on alunperin kirjoitettu toisella kielellä, kääntäjä on tehnyt työnsä hyvin. Kun lukija ajattelee, että kirjailijan kieli on kaunista, omaleimaista, kiinnostavaa, kepeää, jne., kääntäjä on tehnyt työnsä erinomaisesti.

    VastaaPoista
  3. Huonon käännöksen tuntee heti. Luin viime viikolla Karin Slaughterin dekkarin, ja pysähdyin koko ajan miettimään käännöstä ja kielen kökköyttä. Se vei lukemisesta mielenkiinnon. Ja väistämättä kirja tuntui kehnolta. Ehkä kääntäjä olikin kone?

    Kääntäjä jää liian usein sivuosaan. Pakko nostaa Kersti Juva keskusteluun. Olisiko esimerkiksi Tolkien kääntynyt yhtä unohtumattomasti jonkun toisen kääntäjän kourissa. Ei, hyvä käännös on lahja. Hyvä käännös on taidetta.

    VastaaPoista
  4. Ja Harry Potter –kirjat. Eikö niitä varten pitänyt keksiä uusia sanoja?

    VastaaPoista
  5. No nyt pääsemme lauserakenteiden ja sanojen merkitysten yläpuolelle: sanojen alkukirjaimiin.

    Hesarissa kerrottiin Grassin uusimmasta ja ehkä viimeisestä ja ehkä kauneimmasta kirjasta Grimmin sanat (Grimms Wörter, 2010,) jota on mahdotonta kääntää. Teksti ei ole vaikeaa, vaan sanakirjan muotoa noudattava rakenne, kertoo Oili Suominen, joka osallistui Grassin ja luottokääntäjien seminaariin. Kirjassa on yhdeksän lukua ja kullakin oma nimikkokirjaimensa. Nimikkokirjaimella alkavat sanat vievät kussakin luvussa tarinaa eteenpäin. Tarina kertoo Grimmin veljeksistä ja samalla Grassin omasta elämästä. Suominen ja suurin osa kääntäjistä oli Grassin kanssa samaa mieltä: kirjaa ei voi kääntää. (HS 22.3.2011)

    Taidan lukea tämän saksaksi. Grimmin veljekset, Grassin elämä ja sanakikkailun vieminen uudelle tasolle on liian houkutteleva yhdistelmä, vaikka olin päättänyt, että Peltirummun jälkeen en Grassia enää lue.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen kommentti, Mia! On siis olemassa kirjoja, joita ei voi kääntää. Muistaakseni Joycen Finnegan's Wake kuuluu Grassin kirjan lisäksi kääntämättömiin kirjoihin. Muita?

    VastaaPoista